Tädin eläintarhassa

Kuvat MM   Syksy saapuu vääjäämättä. Yksi merkki siitä on, että koristeomenat punertuvat Kampusrannassa.  Vielä on kuitenkin kesäisen aurinkoisia päiviä, joista voi nauttia vaikkapa kävelemällä joenrantamaisemissa. 

Kuvat MM   Matkalla mökille on tätä ihanaa avaraa maisemaa. Tämä on niin ominta, sillä olen kasvanut pellonlaidalla.  Taivas ja maa. Ne yhdistyvät eteläpohjalaisessa maisemassa. Tilaa hengittää.    Vadelmia sain kerättyä lähes 10 litraa ja herukoita (eri värisiä) yhden sangollisen.  Vielä jäi kerättävää.  Vähän harmittaa, kun mökki jää niin vähälle huomiolle. Kaikkea ei vain ehdi. Kun muutin syntymäkotipaikkakunnalleni takaisin, oli tilanne erilainen. Äitini oli elossa ja asui omakotitalossa, josta ei suostunut muuttamaan pois, vaikka ei enää jaksanut sitä enää hoitaa.    Ajattelin muuttaa vähän lähemmmäs ja sainkin sitten töitäkin lähempää.   Neljä kuukautta myöhemmin kaikki olikin toisin. Vietimme hautajaisia joulukuun viimeinen päivä. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että olisi vain kannattanut pitää oma asumus Vaasassa.  Kerrostalossa asuminen on sisäsiistimpää. En olisi voinut ottaa koiria...

  Kuvat MM   Kuluvana kesänä on ollut paljon mukavia juttuja.  Oikeastaan aika jännittävää, kuinka kaksi taidenäyttelyä ovat saaneet positiivista palautetta, vaikka paikallislehden päätoimittaja kielsikin toimittajaa tulemaan näyttelymme avajaisiin tekemään meistä juttua.    En tiedä, onko pienellä Lapuan Sanomat lehdellä varaa tällaiseen. Tosin kyllähän lehden painotus näkyy, uutisia paikallispolitiikasta 4-6 sivua urheilua ja joskus jokin pieni maininta jostain näyttelystä.   Taide- ja kulttuurivihamielinen päätoimittaja.  Tai eihän hän toki ammattitaiteilijoita jätä uutisoimatta.    Kesällä tapahtui kaikenlaista kivaa. Työkavereita, nykyisiä ja entisiä, kävi kylässä. Arvostan todella, todella paljon näitä vierailuja. Kiitos!  Tapasin ystäviä.   Tein puutarhahommia. Kävin metsässä marjassa ja aloittelin jo kanttarellien keräämistä.   Koirien kanssa touhuilua. Ai että ne ovat mukavia ja välillä olisin valmis ...

Kuvat MM         Kesän toinen taidenäyttely, Lysti-kirppiksellä ollut Pääasiassa tuli päätökseen viikko sitten. Tämä kesä jää mieleen näistä näyttelyistä ja tulevan kesän näyttelyn töiden tekemisestä.   

Kuvat MM     Ukkosmyrskyn nouseminen on aika vaikuttava näky. Ei siitä oikeastaan tarvitse sanoa yhtään enempää.   

  Kuvat MM   Kirsikka kukki runsaasti keväällä ja siihen tuli paljon marjokakin. Itse ehdin syödä peräti kaksi kirsikkaa, kun naakat tekivät puusta tyhjän muutamassa hetkessä.  Oli tarkoitus tuoda puun päälle verkko huomenna. Huomiseen ei olisi kannattanut odottaa.    Mitä opimme tästä. Tee asiat aina vähän ennakkoon. Ehkä se verkko kannattaisi laittaa heti, kun raakileet alkavat ilmestyä. Olisi siinä sitten valmiina eikä tarvitsisi miettiä, että koska on hyvä hetki sen laittamiselle. Tyrnien kanssa ei kannata viivytellä, sillä muuten jään kakkoseksi niidenkin kanssa. Tosin nykyisistä verkoista ei kyllä juurikaan ole hyötyä, sillä ne ovat niin eläinystävällisiä, että niillä ei ole peloitevaikutusta. Naakat näppärinä lintuina oppivat nopeasti, että tuosta ei juurikaan ole harmia. Melkein päin vastoin, sillä siinähän voi roikkua tukevammin kuin kirsikkapuun ohuilla oksilla. 

Kuvat MM   Toisella tontilla oli niin postikorttimaisemaa, että ei sanotuksi saa. Aurinko paistoi ja muutamat kumpupilvet purjehtivat ohi. Eilen oli suhteellisen navakka tuuli eikä ollut muutenkaan liian kuuma.    Joki on aika korkealla viikonlopun sateiden jälkeen. Seuraan yhtä putkenpäätä yleensä, joka on sillan alla vastarannalla. Kun vesi on sen alapuolella, on se suhteellisen matalalla.  Nyt putkea ei näy.  Luultavasti se pysyy piilossa vielä pari päivää ainakin.    

Kuva MM Minuun iski autokuume.  Jälleen. Oikeastaan se ei ketään lähipiirissäni olevaa luultavasti yhtään yllätä. No, kuten tunnetaan lääke autokuumeeseen on valitettavasti auto. Kävin sitten autokaupoilla ja hankin 1992 vm LMC-matkailuauton. Kilometrejä autossa on 230 000 ja risat. Se on katsastushistorian mukaan ollut viime vuosina todella, todella vähällä ajolla. 300-1000 km vuodessa. Joten ymmärrän syyn myydä pois. Ilmeisesti hankittu joskus minun iässäni ja nyt 20 vuotta myöhemmin on aika sanoa, että tämä ei ole enää meitä varten.  Tämä menee nyt vähän ohi aiheen, mutta e hkä minunkin pitää luopua tuosta yhdestä V70, sillä ei yksi ihminen ehdi viidellä autolla ajelemaan. Siinä meni juuri tuo 300 000 rikki ja sen kanssa on käynyt vähän juuri näin, että sillä ajetaan todella vähän. Hankin sen aikoinaan tyttärelleni, kun hän sai ajokortin. Kilometrejä oli takana silloin alle  200 000  ja nyt 11 vuoden jälkeen tosiaan tuo 300 000. Volvolle ja nimenomaan ...

  Kuvat MM     Kevään vihreä on jotenkin niin raikasta. Tuleeko siihen kesän kuluesta sekaan jo enemmän keltaista, mutta se muuttuu kohta juhannuksen jälkeen.    Juhannus on jo kuluvalla viikolla. Kuinka se taas onkaan mennyt nopeasti tämä kevät!    

Kuvat MM  Alkuviikosta olleen ukkosen jäljiltä.  Salama iski antenniin ja paukutti rännin syöksytorven alas samalla reissulla. Olihan se pamaus.  En kyllä käsittänyt, että syöksytorvi lähti lentoon, vaikka pamaus oli sellainen, että ei todellakaan jäänyt epäselväksi, että tapahtui jotain. Siinä ukkosmyrskyssä oli outoa se,että oli ihan pimeää, mutta taivaalla oli muutamassa kohdassa sellainen valo. Ja ehkä pelottavinta oli se,että ei tuullut yhtään. Vaikka en ole koskaan pelännyt ukkosta,  niin kyllä tämä tilanne pelotti. Selvisin kuitenkin vähällä. Nyt odottelen korjaajaa paikalle.