Kuva MM
Minuun iski autokuume. Jälleen. Oikeastaan se ei ketään lähipiirissäni olevaa luultavasti yhtään yllätä. No, kuten tunnetaan lääke autokuumeeseen on valitettavasti auto. Kävin sitten autokaupoilla ja hankin 1992 vm LMC-matkailuauton.
Kilometrejä autossa on 230 000 ja risat. Se on katsastushistorian mukaan ollut viime vuosina todella, todella vähällä ajolla. 300-1000 km vuodessa. Joten ymmärrän syyn myydä pois. Ilmeisesti hankittu joskus minun iässäni ja nyt 20 vuotta myöhemmin on aika sanoa, että tämä ei ole enää meitä varten.
Tämä menee nyt vähän ohi aiheen, mutta ehkä minunkin pitää luopua tuosta yhdestä V70, sillä ei yksi ihminen ehdi viidellä autolla ajelemaan.
Siinä meni juuri tuo 300 000 rikki ja sen kanssa on käynyt vähän juuri näin, että sillä ajetaan todella vähän. Hankin sen aikoinaan tyttärelleni, kun hän sai ajokortin. Kilometrejä oli takana silloin alle 200 000 ja nyt 11 vuoden jälkeen tosiaan tuo 300 000. Volvolle ja nimenomaan tuon ikäluokan Volvolle se ei ole paha lukema.
Autoon on vaihdettu hihnat, vesipumppu pari vuotta sitten ja muutenkin siitä on pidetty hyvää huolta. Kone on 2,0. Eli ei lähde liian vauhdilla takataskujen alta pakoon.
Mutta palataan tähän uutukaiseen.
Diesel 2,5 kone ja tehoja 55 kW.
Maksiminopeus, mitä tuolla kannattaa ajaa on 90 km/h, joten mikään suihkumoottori ei ole kyseessä. Tunnetusti minä en tykkää hitaasti kiihtyvistä autoista.
Vaihe on ns. käsivaihde. Omituinen, kuten italialaiselta valmistajalta sopii odottaakin.
Jep. Onneksi Annanlan kutomon tehtaanmyymälän alepäivät ovat tulossa kohta. Pääsen valitsemaan sisustuskankaan, jolla sitten talven aikana muokkaan asuntoautoni ihan uuteen uskoon. Ai että.
Tällainen päivä siis tänään.
Kommentit
Lähetä kommentti