Täti syö taas

Mau Kamut!

Aina välillä tädin ruokalistalla on pronkäristystä, vaikka täti ei omasta mielestään lukeudu millään tavalla Lapin ihailijohin. Täti on käynyt pari kertaa siellä suunnalla ja reissut eivät ole olleet oikein tädin suosikkeja. Täti sanoi, että jos se joutuisi muuttamaan jonnekin Kilpisjärvelle, niin se ei muuttais. Mä kysyin tädiltä, että mitäs sitten jos sen olis pakko? Täti sanoi, että ei Kilpisjärvelle oo kenenkään pakko muuttaa.

Minä kuitenkin tykkään aina tosi paljon, kun täti innostuu paistamaan hitaasti ja hartaasti poronsiivuja. Saan yleensä aina muutaman lihanpalan. Tosin nyt mietä on kolme suuta jakamassa herkkuja, mutta pidän tiukasti kiinni oikeudestani suurimpaan ja kauneimpaan lihapalaan. Personal Trainer tunki tietenkin päätään tädin polveen kiinni ja yritti nuolla sen kättä. Se tuijotti tätiä silmiin ja kallisteli päätään sen kuin ehti. Täti sanoi, että ei kannata vaivautua, sillä siitä saa vaan niskansa kipeäksi.

Täti sanoi, että lihan paistamisessa on tärkeää, että pannu on kuuma. Sitten paistetut lihat siirretään kattilaan ja laitetaan vettä ja haudutettaan. Sipulia paistetaan ainakin 6 kappaletta. (suuria) Sipulit pitää paistaa hitaasti, että niistä tulee makeita, sanoo täti ja paistaa sipuleita touhukkaana. Sitten sipulitkin lisätään sinne kattilaan hautumaan.

Poronkäristys ei ole täsin mielestä mitään pikaruokaa. Liha pitää hauduttaa hitaasti. Sitten jossakin vaiheessa laitetaan perunat hellalle ja sitten niistä tehdään perinteinen muussi. Täti upottaa siihen aina paljon juustoa ja pari siivua annetaan aina kissoille. Koirakin haluaa juustoa.

Jos käristystä jää täti tekee siitä lopusta piirakkaa. Se on tädin mielestä sopiva eväsruoka duuniin.

Täytyy pysytellä tädin lähistöllä jos se vaikka heltyisi antamaan vähän sitten valmistakin käristystä meikeläisen kuppiin.

Terveisin

Otto

ammattikissa