Täti siis osti norsun

Mau kamut!

Täti ilmeisesti ajatteli, että kyllä tässä eläintarhassa menee yksi norsukin. Ei muuten mene, sanoin minä. Prinsessakissa on mun kanssa aivan samaa mieltä. No assarit ja täti on sitä mieltä, että menee. No täällä ollaan sitten palloiltu on kanssa. 

Tuo kaveri ei oikeasti osaa puhua yhtään kissaa. Se tuli taas todistettua aamulla, kun tuo Prinsessa hiippaili tädin viereen nukkumaan. Prinsessa oli jo pesssyt naamansa ja laittanut ojennukseen ja sitten toi tädin uusi lemmikki hokas sen ja se tuli vauhdille avustamaan sitä naamanpesussa.

Prinsessa heilutti sille häntäänsä ja laittoi korvat luimuun ja nosti tassua kohti sen kirsua. Se ei kuulkaa yhtään tajunnut, että sille sanottiin, että mee ny kuule niin kauas kun pippuri kasvaa. Prinsessa menetti sitten siinä vaiheessa hermonsa ja sanoi, että nyt kuule riittää. Tässä ei tarvii tän enempää keskustella. Se otti kynnet esiin ja nappas tuota kuonosta kiinni. Prinsessa raukan kynsi jäi kiinni siihen sen ihoon ja toi tyyppi alkoi ulisemaan ja uikuttamaan, että au, au, au, au.... ja siihen Prinsessa sanoi, että ala painua. Se sai onneksi sen kyntensä irti ja sitten se täräytti sitä kirsun päähän. Siinä vaiheessa toi norsukin tajus, että se ei oo toivottu selänpesijä.

Täti sanoi, että nyt kuulkaa riittää tää riehuminen. Toi norsu yritti selittää, että en se mä ollu, kun toi Prinsessa sen aloitti. Mä sanoin, että noin iso ja pienempiään aina syyttämässä. Täti oli sitä mieltä, että meidän pitäisi vähän opetella koiraa jos toi koira opiskelis vähän kissaa. Mutta kielikurssit ovat kalliita eikä niitä näillä palkoilla maksella.

Hohhoijaa...ehkä tämä tästä jossakin vaiheessa vähän tasoittuu.

Terveisin

Otto

ammattikissa