Täti rajoittaa koiran elämää

Hau!

Kolmas viikko täällä tädin eläinrahassa on alkanut kehityskeskustelujen merkeissä. Kuinka aluksi niin kiltiltä ja mukavalta vaikuttanut täti voikaan olla näin rajoittunut ja ilkeämielinen. Käytännössähän täällä ei saa tehdä mitään.

 Tänäkin aamuna meinasin vaan ihan snadisti kommentoida yhdelle herrahenkilölle, kun se oli selvästi nauttinut runsaasti jotakin muutakin kuin pelkkää kansalaisluottamusta. Täti sanoi, että keskustelu tällaisten henkilöjen kanssa ei ole suotavaa. Mulkaisin täti todella vihaisesti pari kertaa ja sitten mä kuitenkin nostin niskakarvani ihan pystyyn ja murisin niin matalasti, että tätikään ei sitä aluksi kuullut. No mentiin ohi enkä syönyt sitä miestä, vaikka mieli teki. 

Sitten olen yrittänyt kolme kertaa mennä löhöämään tädin sohvalle. Täti on pudottanut minut siitä joka kerta alas... Olen kuitenkin onnistunut hiippailemaan siihen silleen äänettömästi ja täti on sitten ollut ihan ihmeissään, miten onnistun menemään niin pienelle kerälle, että näytän melkein kissalta. Toki minä siinä sohvalla otan tulevaisuudessakin päivänokoset, mutta poistun heti, kun kuulen ovelta rapinaa.

Erityisen harmillista tässä asiassa on se, että myös assarit ovat sitä mieltä, että minun paikkani ei ole sohvalla.

Täti on tänään kävellyt mun kanssani lähes kolme tuntia. Ollaan kuljettu tänään vähän siellä ja täällä. Aamulla oltiin vain ½ tuntia, kun tädillä oli joku tärkeä tapaaminen töissä. Iltapäivällä, kun täti tuli töistä lähdin assarin ja tädin kanssa vähän pidemmälle lenkille. Pyörittiin pari tuntia eri paikoissa ja ehdittiin kotiin juuri ennen kuin alkoi satamaan aivan kaatamalla. Minä olen ottanut parit oikein kunnon haukut. Ja sitten, että haukkumisen pitäisi olla hallittavaa. No siinä tädillä on vielä paaaaljon opittavaa. Ja kävin vielä reilun puolen tunnin iltalenkillä.

Tässä oon kyllä jo näiden parin viikon aikana ehdinyt huomaamaan, että täti kyllä opettelee yhtä sun toista ja aika nopeasti. Se on aika ketterä vielä vanhaksi ihmiseksi. Tädin aikana minä en enää jahtaa kissoja, mutta täytyy myöntää, että heti kun täti ei oo enää paikalla en malta olla vähän riehumatta... On niin mukavaa, kun tuo ammattikissa juoksee täysillä. Prinsessaa mä en saa liikahtamaan minnekään. Se raapii raapimispuutakin vaan mun nokkani alla eikä välitä yhtään, vaikka mä tekisin mitä.

Täti tarjoilee ammattikissalle ruoan tuonne saunaan. Tädillekin tarjoillaan. Kävi nimittäin niin, että  assari nro 4 teki puolestaan aivan itse tädille aterian. Tädin mielestä ateria oli oikein kaunis ja se oli hyvänmakuinenkin. Eihän siinä nyt sinänsä ole ihmettä, että assarit laittavat ruokaa, mutta kun assari nro 4 ei ole vielä opiskellut kotitaloutta yms. hienouksia, niin siksi täti kehui sitä niin kovasti.


Ai niin meinasin ihan unohtaa. Yritin istuttaa tädin kukkia uudenlaiseen järjestykseen ja täti ilmoitti, että hänen kukkansa eivät kuulu sitten koirille. Katsoin sitä hölmöstyneenä ja sitten kuulun ammattikissalta, että hänkin on yrittänyt harjoittaa puutarhanhoitoa, mutta täti ei ollut ollenkaan kovin ymmärtäväinen tätä harrastusta kohtaan.

Terveisin 

Ronja 

Personal Trainer