Siirry pääsisältöön

Luulo ei ole tiedon väärtti

Mau kamut!

Me jo eilen luultiin, että siitä päivästä tulee elämämme onnellisin. Aamulla nimittäin täti lähti assareiden kanssa autolla ja ne ottivat personal trainerin mukaansa. Luultiin eka, että ne meni juoksuttamaan sitä sinne sen trainerin kamujen luo, mutta kun niillä kesti ja kesti, niin me alettiin Prinsessan kanssa elää jo toivossa.

Juteltiin siinä, että ehkä se täti on viimeinkin tajunnut, että toi traineri ei oo oikein oikea eläin tänne meille. Sitten kun ne illalla tulivat, niin assarit tulivat eka. Mä kysyin, että missäs täti on, mutta ei ne mulle vastanneet. Sitten yks assari vaihtoi piikkarit lenkkareihin, niin mä sanoin Prinsessalle heti, että voi hyvää päivää, eihän se minnekään... 

Vähän ajan kuluttua siitä kun assari lähti, tuli täti. Ja assaria ei näkynyt, missään. Meni ehkä vielä tunti ja sitten mä sanoin Prinsessalle, että hohhoijaa. Tuolta se taitaa tulla. Ja niin se tuli ja oli ihan touhua täynnä. Se oli kuulkaa ollut tädin ja assareiden kanssa stadissa. Eka se oli käynyt Kallion syrjäkylillä ja sitten se oli mennyt Borgbackenin ohi korvat lepattaen vesisateessa. Siitä se siirtyi sitten lentokentän lähimaastoon, kävi hankkimassa ittelleen safkaa (täti tietenkin maksoi ja se söi) ja lähti kohti paikkaa, jossa oli yliassarin ja sen <3 bileet. No siellähän se oli joutunut ulkoruokintaan. Pääsi päivystämään pihaa ja se teki sen sitten kuulemma oikein antaumuksella.

Täti sitten  oli sanonut, että ehkä nyt on aika kaasuttaa takas kotiin ja se meni laittamaan suojan auton perään, että toi kurainen karvakasa ei sotke koko konttia. Se oli kuulemma aloittanut sellaisen vislauksen tädin perään, että naapuristossa oli ollut jo pari haulikkomiestä valppaana susilauman varalta. Onneksi ei Prinsessan kanssa oltu todistelemassa tätä hetkeä. Me ei oltais pysytty pitämään pokkaa. Sivistymätöntä. Me kissat emme saisi aiakaan tuollaista kaaosta missään eikä koskaan.

Kun assarit sitten avasivat takakontin se syöksyi sinne sellaista vauhtia, että meinas auto mennä kasaan. Ja assarit kertoivat, että se oli lyönyt sinne maata ja ollut ihan hiljaa, että kukaan ei vaan sano sille, että anna palaa muualle.

No kyllähän tässä ollaan oltu sitten vähän puolin ja toisin kyräilyasetelmissa. Tosin ollaan laitettu Prinsessan kanssa yksissä tuumin vähän kampoihin. 

Yliassarin <3 ja assari 4 olivat viettäneet päivän Korkeasaaressa ja kuulemma assari 4 olisi mielellään tuonut tuliaisiksi tädille muutaman linnun ja pari tamariinia. Täti sanoi, että onhan tuolla partsilla vielä tilaa. Ehkä siellä on sitten kohta käärme ja pari muutakin eläintä. Täti tuumas, että käärme voisi olla sopiva ja Rulla vois olla sille aika hyvä nimi.

Mä kattoin tätiä ja kysyin, että et kai vaa? Täti sanoi, että ekologinen tasapaino on tärkeä asia eläintarhassakin. Ehkä täti ei kuitenkaan. Toivotaan, että jotakin järkeä sentään löytyy siltäkin. 

Terveisin 

Otto
ammattikissa




Kommentit

  1. Jollei se käärme ois suuri, niin kylhän työ prinsessan kanssa ken saatte tapettua, eihän se oo olleenkaa niin vaikeeta :) Ootte vaan varovaisia,että ei saa kuristusotetta :)

    VastaaPoista
  2. Mau Amalia

    Mistäs me tiedetään, jos se Rulla on vaikka boakäärme.
    Tätihän on tunnettu siitä, että se tykkää kaikesta oudosta.
    No ehkä hellejakson loputtua täti palaa ruotuun.

    Terveisin

    Otto
    ammattikissa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sukkaa pukkaa

    Kuva MM Innostuin sukkahommiin. Meinasi olla vähän haastavaa, kun ei ole vuosiin neulonut kuvioneuleita.    Ohje löytyy Diyprojects_finnish -blogista. Kuten blogissa todetaan, kuvio on marimekon omistama ja näinollen sen käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

Kattoremppaa arvottomassa kiinteistössä

  Kuva MM    Olen viimeisen parin viikon aikana hieman surillisena seurannut, kun naapurin mummon taloon tehdään kattoremonttia.  Mummolla oli talossaan vankka tiilikatto ja se olisi ollut pientä huoltopesua vailla, mutta mummolle on myyty katon vaihto.  Eikä tuota vaihdetun katon hintaa saa koskaan takaisin, sillä kiinteistö on muuten vanha ja remppaamaton. Käytännössä nykymittapuulla purkukuntoinen.   Harva nykyihminen ostaa tuollaista taloa itselleen. Yleensä valitaan uudempi, jota ei tarvitse remontoida ja jossa ovat kaikki nykyajan mukavuudet.    Erityisen surulliseksi tämä saa minut, koska tuollainen muovilla pinnoitettu pelti ei kestä. Se muovi alkaa kuoriutua katosta pois. Minulla on siitä todiste oman edesmenneen äitini talossa, jossa oli tehty kattoremontti. Taloa on tosin kyllä muutenkin reomtoitu ja siihen on rakennettu sinänsä asiallinen ja talon muotoinen lisäosa (ei sellaista rumaa elintasopattia, mitä näki yhteen aikaan)....

Pohjalaistalo

Kuva MM   Kun etsin itselleni kotia muutama vuosi sitten, niin haaveissani oli tällainen kaksifooninkinen. Sellaista ei juuri silloin ollut tarjolla kohtuullisen keskustaetäisyyden päässä. Kiva kohde oli myynnissä (ja on edelleen myynnissä) 25 kilometrin päässä. Työmatkaa olisi kertynyt  yli 50 kilometriä suuntaansa ja nyt sitä kertyy yhteensä sen verran päivässä.    En ole kuitenkaan laittanut unelmia vielä ihan mappi ö:n. Kuka tietää, jos tuollainen odottaa jossakin järkevän matkan päässä kaupungin keskustasta.