Jokohan tätikin tajuaa, mitä tuli tehtyä?

Mau kamut!

Nyt koitti se päivä, toivottavasti, että tätikin alkaa vähitellen käsittämään, että mitä se on oikeasti tehnyt. Tai ainakin sen pitäisi viimeistään vähitellen ruveta käsittämään. Nimittäin tänään tuo tädin uusi Personal Trainer on pitänyt sellaista yhden koiran showta, että alta pois.

Kun täti ja assarit ryömivät tänään ovesta ulos kuka minnekin, alkoi tapahtumaan. Personal Trainer kävi ensin partislta varmistamassa, että menikö täti autolla. Ja menihän se. Se tarkoittaa, että täti on jossakin vähän kauempana ja vähän pidempään.

Sitten assarit lähtivät. Ja trainer kävi kurkkimassa partisilta, että näkyykö ketään. Huhauuah! se sanoi ja suhahti eteiseen ja avasi välioven. Se on siinä tooosi taitava. Sillä on isot käpälät ja kun se nousee pystyyn, se on tädin pituinen.

Seuraavaksi se sitten kävi tarkistamassa onko mulla ja prinsessalla vielä ruokaa. Ja olihan meillä, mutta ei ollut kauaa, kun se ryysti ne keittiön nurkasta. Mä huusin sille, että syö kuule muija vaan omat naksus ja ajattele edes linojas, jos et muuta ymmärrä. Se vaan käänsi mulle päätään ja sanoi - huhuhuuhaha! ja häntä vispas niin maan tajuttomasti, suu oli auki ja mä ajattelin, että se hyökkää hetkenä minä hyvänsä.

Seuraavaksi se sitten meni saunaan. Ensin se kaivoi tädin poljinroskiksen ja sai sen auki. Mä en tajua, miten se sen teki, mutta sieltä se kaivoi sitten kaikki roskat ulos ja alkoi tutkimaan niitä. Yksitellen. Korvapuikkoja, naisten ööö, ja kaikkea sen sellaista. Niitä se siinä katteli.

Eikä mennyt kauaa, kun se kuuli, että alakerrassa ovi napsahti. Uhuhuuah- hau- -hau räyh, se huusi ja syöksyi niin kovalla vauhdilla kohti ovea, että se ei saanut käsijarruja päälle, vaan pamahti suoraan siihen oveen ja samalla matto meni ihan mutkalle. Sanoin Prinsessalle, että tästä täti ei tykkää ja olin aika tyytyväinen. Kyllä tätikin varmasti kohta ymmärtää, minkälaisen hirviön se on riesakseen hankkinut.
No nyt mä alan muuten sitten ymmärtää sitäkin, kun ihmiset ovat puhuneet, että postinkantajat eivät tykkää koirista. Siinä se Personal Trainer sitten kyttäs ovella ja kun postinjakaja oli meidän oven takana, se aloitti oikein kunnollisen shown. Postinjakajan sormet ovat siinä touhussa luultavasti lievää suuremassa vaarassa, sillä tuo tyyppi  näyttää TODELLA rakastavan sitä, että se kyttää kun posti tulee luukusta sisään. Vielä se ei ole keksinyt avata saapunutta postia eikä varsinkaan silputa laskuja. Herranjestas. Mä luulen, että sitä postin  tätiä ei huvita yhtään enää tuoda meidän tädille postia. Kyllä sormet on sentään aika mukavat ihmisellekin.

No sitten tämä ei vielä riittänyt tuon Trainerin touhuiksi. Ehkä sillä oli liian lyhyt aamulenkki. Vaan puolituntia. Täti tapaa tehdä yli tunnin tai lähes tunnin lenkin... Se tuli lauteille nuuskuttamaan, kun me istuttiin siellä ton Prinsessan kaa. Nuuskun, nuuskun, nuuskun. Taivas ja jotenkin se vaan huomas, että meillä on siellä ruokavarasto. Se ei kovin kauaa epäröinyt, kun se työnsi pitkän kuononsa sinne lauteille ja söi kaikki meidän ruoat, ties monennenko kerran tämän viikon aikana. Omiinsa se ei koske.

Siinä rytäkässä kaatuivat meidän vessatkin. Että mua otti päähän. Sanoin Prinsessakissalle, että nyt tuolle taitaa tulla viimeinkin häätö. Vai syyttääköhän se meitä tästä sekasotkusta?

Ekana tuli assari nro 3. Sillä onneksi leikkaa ja se ei jää sanattomaksi. Se on perinyt tädin jääräpäisen luonteen ja siksi sen sisääntulo oli tässä tilanteessa parasta, mitä kissa voi toivoa. Assari kysyi heti tuolta Personal Trainerilta, että mitähän sä oot täällä niinku tehnyt? Arvatkaas mitä. Toi tyyppi alkoi tuijottamaan assaria viaton ilme naamalla ja samalla se vilkuili meidän suuntaan. Onneksi assari sanoi, että kuule koira, kissat eivät saa tällaista jälkeä aikaan. Tää on ihan sun juttuja. Ja siinä kun se ripitti sitä, alkoi sen omatunto kolkuttamaan ja se meni assari nro 2 makkarin eteen maata ja peitti silmänsä tassuillaan. Siinä vaiheessa assari sanoi sille, että nyt kannattaa mennä jäähylle tuonne partsille. Assari sulki sen partsille ja jätti sen ihan täysin huomiotta. Ja kun rangaistus oli kärsitty, assari päästi sen pois.

Ja täti tuli kotiin. Trainer meni heti sen luo häntä vispaten kuin tehosekoitin ja se yritti selittää tädille, että ei tässä kuule mitään, että noi kissat tän shown aloitti. Mä maukaisin lujaa, että ei kuule mimmi pidä paikkansa ja mä totesin, että täällä meillä Pohjanmaalla on tavalla tunnustaa omat virheensä niinku silleen rehellisesti.

Täti kuulusteli sitä kans ja kyllä se näytti hyvin tietävän, mitä on tehnyt. Kattoi tätiä alta kulmien ja istui kiltisti paikoillaan.

Sitten täti lähti sen kanssa yli tunnin lenkille. Oli kuulemma onnistunut lenkki. Kahdeksasta vastaantulijasta haukuttiin vain kaksi. Ekana ja vikana vastaantulleet. Mä en oo koskaan haukkunut ketään. Oikeasti. Olen vaan sähissyt. Koirakoulu odottaa, sanoi täti ihan iloisella äänellä.


Mä en tiedä, voiko tässä toivotella edes rauhallista viikonloppua. Meillä näyttää ainakin rauha hävinneen sillä ovenavauksella kun tuo tyyppi tuli meille sisään. Mutta jos jollakin on rauhallinen viikonloppu niin tällä kokemuksella voin sanoa, että nauttikaa kamut siitä.



Terveisin 


 Otto
ammattikissa
 

P.S. Just kun mä olin laittamassa pistettä tähän kirjoitukseeni ja nautin pientä välipalaa keittiössä tuo tyyppi tuli tänne ja ajoi mut tädin syliin. Se ei meinannut millään uskoa, kun assari 1 sanoi sille, että istu. Ja sitten kun mä menin assari 3 sängylle se yritti heti ryömiä keittiöön mun ruokakipolleni. Mä en kuulkaa pidä siitä yhtään. Oikeasti.


Kommentit