Siirry pääsisältöön

Musta hattu on pientä suurempi haitta



Tieteentekijöiden liiton tiedote 1.6.2016 kertoo, että 

Työmarkkinat eivät vedä tohtoreita


Minulle tämä ei ole uutinen. Tajusin itse asian kevättalvella 2006.  En ollut kuitenkaan  riittävän vahva henkisesti keskeyttämään prosessia tai laittamaan sitä jäihin siksi aikaa että olisi saanut ns. normaalin työn ennen väitöspäivääni, joka tulisi pilaamaan minut lopullisesti potentiaalisena työntekijänä lukuunottamatta tehtäviä, joissa hattu on lakisääteinen vaatimus tehtävään pääsemiseksi.  Asiaa ei auttanut ohjaajani eikä silloinen puolisoni. Heidän mielestään homma ei voinut enää keskeyttää, kun väitöspäivä oli jo määrätty ja työllä oli julkaisulupa. Olisihan sen voinut. Kaiken, mitä ei ole vielä tehnyt voi jättää tekemättä.
Mutta nyt kun asiaan on sitten kantapään kautta käytännössä tutustunut, niin olisi oikeasti todella mukava tietää, mikä tekee tohtorista epäkelvon ns. tavallisilla työmarkkinoilla. Tohtori on joutunut työskentelemään väitösprojektissa tiukan aikataulupaineen alla. Hakemaan tietoa erilaisista datapankeista ja siivilöimään olennaisen tuosta valtavasta tietomassasta, kirjoittamaan prosessin väitöskirjan muotoon ja sitten lopuksi vielä julkisesti puolustamassa tekelettään. Hän on yleensä kouluttanut yliopiston kursseilla, ohjannut opinnäytetöitä ja ollut mukana erilaisissa kehittämisprojekteissa. Eritoten kun hyviä kirjoitustaitoja ja esiintymistaitoja peräänkuulutetaan, kyvykkyyttä oppia ja omaksua halutaan työntekijältä. Resilienssiä ja ketteryyttä kaikilla mittareilla.

Erityisesti kummastuttaa se, että pitkällä ns. tavallisen työelämän työkokemuksellakaan ei näytä olevan mitään merkitystä näyttönä kyvykkyydestä tehdä asioita ja saada aikaan.

Tieteelliseltä tasoltaan valtaosa väitöskirjoista on tasoltaan laajennettuja graduja. Tähän sarjaan omakin työni kuuluu. Siinä ei ole mitään sellaista, mikä mullistaisi maailman, siirtäisi nupit kaakkoon ja auttaisi talouselämää porskuttamaan entistä suuremmin purjein. Ei, se on enemmänkin tavallisen innostuneen tutkijan ajokortti itsenäiseksi tutkijaksi. Siinä on yritys yhdistää kolme mallia yhdeksi näkökulmaksi. Tuo jäi lähinnä innovatiiviseksi yritykseksi, sillä yliopiston tarve saada nopeasti rahaa, ajaa ohi tieteellisyyden.
Erityisen pöhköltä tämä tilanne tietenkin tuntuu, kun en ollut millään muotoa ajatellut koskaan väitöskirjaa ryhtyä kirjoittelemaan, vaan tarkoituksenani oli suorittaa kauppatieteiden maisterin tutkinto ja jatkaa työelämässä mielenkiintoisten projektien parissa, joita olin aiemminkin tehnyt. Minut houkuteltiin väitöskirjan tekemiseen. Minut laitettiin juoksemaan oravanpyörässä vauhdilla. Naputtelin tutkimustani aamusta iltaan ja sain sen valmiiksi 1,5  vuodessa. Mielestäni se osoittaa jollakin tavalla, että pystyn tekemään suurehkoja juttuja tiukassa aikataulussa. Pystyn johtamaan itseäni ja saavuttamaan asettamani tavoitteet. Jopa ennenaikaisesti. Tavoitteenani oli väitellä kesäkuun lopussa vuonna 2006 ja minä väittelin 7.4.2006. Siinä ohessa "juoksin" kiinni myös tutkimusrahoitusta, jotta väitöstyön tekeminen mahdollistui taloudellisesti.  Olin myös töissä kouluttajana matkailualan maisteriohjelmassa. Viiden lapsen äitinä kun ei ollut paljon valinnanmahdollisuuksia venyttää projektia vuosikausia. Projekti onnistui teknisesti. Työ valmistui ripeästi. Opin, kuten jo edellä osaamistani listasin, paljon tiedonhausta, kirjoittamisesta, projekteista, johtamisesta, tavoitteista jne.

Haastaisin yliopiston ja ohjaajani oikeuteen elämäni pilaamisesta Jos olisimme Amerikassa, voisin haastaa yliopiston ja työni ohjanneen professorin oikeuteen elämäni pilaamisesta. Kukaan ei nimittäin kertonut minulle, että väitöksen jälkeen suurin osa mahdollisista ovista (=työpaikoista) sulkeutuu sen jälkeen kun päässä (käytännössä kädessä, sillä tuota kapinetta kannetaan kädessä) on hattu ja vyöllä miekka. Ei. Sitä ei kukaan tosiaankaan muistanut sanoa. Sen sijaan minulle korostettiin kuinka koulutetummat ovat yleensä töissä silloinkin kuin muilla (niillä vähemmän koulutetuilla) menee AINA PALJON huonommin kuin KORKEASTI koulutetuilla. Kukaan ei myöskään kertonut minulle, että väitöskirjan jälkeen olen täysin tyhjän päällä. Naps. Sen jälkeen on uitava kiinni apurahoja ja suollettava tekstiä vähintäänkin samaa tahtia, mitä väitöskirjan kanssa. Mieluusti enemmän ja korkeatasoisiin julkaisuihin, jotta voi varmistaa jatkonsa yliopiston löysässä urahirressä jota myös urahissiksi voitaneen kutsua.

Ammatillinen itsemurha ei todellakaan ollut tarkoitukseni Minulle ei kukaan kertonut, enkä sitä siinä flow-tilassa, jossa työtäni tehdessä olin, käsittänyt, että olen vain yksi tapa saada rahoitusta yliopistolle. Ketään ei kiinnosta, miten minulle käy ammattillisesti, henkisesti tai muutenkaan sen jälkeen kun olen väitellyt. Olen hoitanut velvollisuuteeni: tuottanut yliopistolle muhkean korvauksen ministeriöltä. Sen jälkeen minua ei enää tosiaankaan tarvita, ellen kykene tuottamaan 3-4 artikkelia vuodessa tieteelliseen lehteen, opettamaan, hakemaan apurahoja ja osallistumaan keskusteluihin siellä ja täällä.
Virallinen pilaantumispäivä Jos tohtori mielii ns. tavallisiin töihin pitäisi päästä ennen sitä virallista pilaantumispäivää (väitöspäivää). Sen jälkeen ei sitten enää haittaa onko tohtori vai ei. Jos olisin nyt siinä tilanteessa väitelläkö vai ei, valitsisin lisurin. Lisensiaatti on luuseri. Melkein tohtori. Epäonnistuja. Sellaisen voi palkata töihin, koska  siitä ei oikeasti ole mihinkään. Eikä siitä voi tulla uhkaa. Eihän se kyennyt tekemään hommaa loppuun. Sillä oikeastihan tohtori on uhka useimmille. Koulutettu. Yli. Aivan liikaa. Siis ylikoulutettu.

Haluaisin selityksen Yhtä kaikki haluaisin todellakin selityksen sille, mikä tekee tohtorista pilallisen tavalliseen työelämään? Olisin iloinen, jos joku tähän voisi oikeasti vastata. Haluasin myös tietää, mihin sen tavallisen työkokemuksen arvo on CV:stäni hävinnyt? Tein ihan oikeita töitä 16 vuotta ennen kuin erehdyin perehtymään pitäikäisiin perheyrityksiin liian perusteellisesti.
Parhaimmillani olen  töissä, joissa vaaditaan ongelmanratkaisukykyä ja visiointia. Minua on kuvattu aikaansaavaksi tekijäksi ja visionääriseksi näkijäksi. En ollut myöskään huono työssäni pankkipalvelujen parissa. Olin ns. paras myyjä toistuvasti ja asiakkaat luottivat siihen, että otan asioista selvää ja hoidan haastavimmatkin pankkiasiat huolellisesti. Keskityin lainoihin, sijoituksiin ja haastaviin asiakaspalvelutilanteisiin, kuten perunkirjoituksiin.  Sihteerinä työskennellessäni sain jatkuvasti lisää vastuuta ja oli lopulta olin Travel Managerina ja projektipäällikkönä suuressa yrityksessä. Säästin yrityksen matkakustannuksia järkevöittämällä toimintoja heti kättelyssä viisi kertaa minulle asetetun tavoitteen verran. Sain useita aloite- ja tulospalkkioita. Siitä hommasta lähdin innostuneena opiskelemaan maisteriksi. Siihen olisi pitänyt ymmärtää lopettaa.

P.S.
Tuhoaminen jatkuu toisaalla Nyt ollaan suomalaista korkeakoulujärjestelmää tuhoamassa samalla periaatteella.  55 opintopistettä tuottaa oppilaitoksille tietyn rahasumman. Mitä tästä seuraa? Opiskelijat suorittavat 55 opintopistettä, sellaisetkin, jotka eivät periaatteessa pääse läpi. Ykkösestä on tullut uusi nolla. Nyt pitäisi olla rohkeutta vähentää rankasti korkeakoupaikkoja ja tehdä laatua, kuten puolustusvoimissa on rohkeassti tehty. Lippupäivän juhallisuuksien yhteydessä olin kuulevani, että tämä on vähentänyt keskeyttäneiden määrää. Tällaisella pienellä maalla, mitä Suomi on, ei yksinkertaisesti ole varaa tehdä c-luokan laatua. Meillä ei mielestäni ole myöskään varaa tuhlata tohtoreiden osaamista, eikä kenenkään muunkaan ihmisen osaamista, ja intohimoa työn tekemiseen.
Olen siis hautonut tätä kirjoitusta kaksi vuotta. Miettinyt, julkaisenko sen vai en. Päätin sitten julkaista.  Kaksi vuotta sitten nimittäin silmiini osui tiedote, joka kirvoitti sormeni hypähtelemään näppäimistöllä ja kirjoittamaan tämän tekstin.  Lue tiedote kokonaisuudesaan alta.

TIEDOTE
JULKAISTAVISSA 1.6.2016 KLO 13.00
Tutkijakoulutettujen pitkäaikaistyöttömyys kasvussa
Työmarkkinat eivät vedä tohtoreita

Tohtoreiden absoluuttinen ja suhteellinen työttömyys on kasvanut. Tämän todistaa tänään julkaistu Aarresaari-verkoston tekemä tohtoriuraseuranta 2015. Seurannassa kartoitettiin vuosina 2012-2013 valmistuneiden tohtoreiden työtilannetta.
Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston perusteella työttömyysriski on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana suhteellisesti eniten tutkijakoulutetuilla. Samaan aikaan valmistuneiden tohtoreitten määrä on noussut lähes neljänneksellä.
Tieteentekijöiden liiton mielestä erityisen huolestuttavaa on tutkija-asteen tutkinnon (tohtorit ja lisensiaatit) suorittaneiden pitkäaikaistyöttömyyden nousu. Työ- ja elinkeinoministeriön huhtikuun työttömyystilaston mukaan tutkija-asteen suorittaneista työttömistä työnhakijoista peräti 42 % oli ollut työttömänä yli vuoden. Vuonna 2013 vastaava luku oli 27 %. Luku on korkea kun sitä vertaa muihin koulutusasteisiin. 
-          Tutkimusrahoituksen leikkaukset alkavat näkyä huolestuttavalla tavalla tohtoreitten työllistymisessä ja työttömyyskausien pituuksissa, toteaa Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala. Hän on tänään puhumassa Aarresaari-verkoston järjestämässä seminaarissa Helsingissä.  
Tohtoreitten työllistyminen yrityksiin ei ole kasvanut edelliseen uraselvityksen luvuista. Tekes-rahoitteiset projektit ovat kuitenkin selvästi edistäneet tohtoreitten työllistymistä yrityksiin. 
-          Nyt Tekes-rahoitusta leikataan rankalla kädellä. Ikävä kyllä tämä uhkaa pahentaa tohtoreitten tilannetta entisestään, Rantala huomauttaa.
Vuosina 2012-2013 valmistuneista tohtoreista on sijoittunut yliopistoihin 39 %. Yliopistojen rahoituksen leikkaukset, yt-kierre ja henkilöstövähennykset merkitsevät sitä, että yhä harvempi tohtori löytää paikan tutkijanuralta. Myös valtio palkkaa huomattavasti vähemmän tohtoreita kuin aiemmin. Tutkimuslaitosten henkilöstövähennykset huonontavat tilannetta entisestään.
-          Tietyillä aloilla, ennen kaikkea luonnontieteissä, joissa työllistytään heikoiten, pitää rajoittaa tohtoreiden määrää. Uravaihtoehtoja on syytä käydä läpi jo tohtorikoulutukseen haettaessa. Työllistymistä edistäviin asioihin, kuten verkostoitumiseen, viestintään ja esiintymistaitoihin on kiinnitettävä huomiota entistä enemmän.
-          Näköpiirissä ei ole, että tohtoreitten työpaikat lisääntyisivät julkisella sektorilla, siksi on syytä kannustaa PoDoCo (PostDocs in Companies 8.6.2018) -tyyppisiin yritysyhteistyöhankkeisiin, Rantala luettelee työllistymistä edistäviä kehittämiskeinoja.
Maistereiden työllistyminen on mukana yliopistojen rahoitusmallissa. Tieteentekijöiden liiton mielestä tohtoreiden työllistyminen olisi pitänyt ottaa kriteeriksi uuteen rahoitusmalliin.  
LISÄTIETOJA:
toiminnanjohtaja Eeva Rantala, 040 7508 284 

Edit  
8.6.2018

Lähetetty Windows Phonesta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni kallein lounas: tarjosi M. Pinta ja kattoi ja valmisti Hotelli Route Laihia

Söin eilen elämäni kalleimman lounaan. En sano nyt hintaa, mutta lounaan saaminen "ilmaiseksi" edellytti minulta mökin ostamista, joten syystä voin siis sanoa, että empiiristä kokemusta on nyt sitten siitäkin, että oikeasti ilmaisia lounaita ei ole. Olin jo melkein unohtanut koko lounaan, joten syömätömänä lounaasta olisi hyötynyt vain Laihian hotelli- ravintola Route.



Pääsivät yllättämään erittäin positiivisesti tädin nämä kaksi laihialaista yritystä. Ensinnäkin todettakoon, että täti on tehnyt aika monta asuntokauppaa (sekä osake että kiinteistö) elämänsä aikana ja M. Pinta Laihian Lakeuden asunto - ja kiinteistönvälitys LKV [A] Laihian kirkonkylästä pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Asiantuntemus oli aivan omaa luokkaansa.
M. Pinnan 37  vuoden kokemus asunto- ja kiinteistönkaupassa näkyi. Hän on myös julkinen kaupanvahvistaja, joten kiinteistönkauppa hoitui hänen luonaan varsin näppärästi. Lisäksi M. Pinta on toistaiseksi ensimmäinen välittäjä, joka oli koonnut ka…

Mitä sinulle toivoisin

Kuvan lähde: http://blogs-images.forbes.com/siimonreynolds/files/2014/02/Growth-stopwatch.jpg


Mitä sinulle toivoisin on Jörg Zinkin syvällinen runo.  Tämän runon sanoin hyvää vuotta 2015!


Jörg Zink: Mitä sinulle toivoisin
Mitä sinulle toivoisin? Saduissa kerrotaan — yhä uudestaan — kuinka tieltä poikkesi muuan vieras köyhien ihmisten tupaan.
Kun hän seuraavana aamuna hyvästeli, kävi ilmi että hän ei ollutkaan mikään tavallinen kulkuri. Saatte toivoa kolmea asiaa, hän sanoi. Katsokaakin, että toivotte tosi hyvää.
Ja sitten kerrotaan, miten jotkut toivoivat itsensä turmioon ja jotkut onneen, aina sen mukaan olivatko tyhmiä vai viisaita.
Kun huomasin sammalessa punaisia sieniä, "onnentuojia", muistin tuon kulkurin ja hänen kolme toivomustaan. Loistava väri voi pettää ja onni voi lehahtaa pois kuin sininen perhonen.
Kuvittelen, miten tuo tuntematon kulkuri kohtaisi sinut. Hän olisi vieraana yli yön ja aamulla hän neuvoisi sinua toivomaan oikein.
Mitä hän sanoisi?
Ehk…

Tädin kanssa mökillä

Kuvat MM
Hau Kamut!
Tuli sitten käytyä Tädin kanssa  käytyä mökillä.Täti poltti koko pitkän päivän siellä sen leivinuunissa puita. Leivinuuni savutti aika paljon. Sitä ei ole käytetty noin 30-40 vuoteen. Se on kostunut. Niin täti sanoi. Uuni kuulemma pitää lämmittää hitaasti. Tädin mukaan se tarkoittaa sitä, että uunia pitää lämmittää monena perättäisenä päivänä.


Minä katsoin ihmeissäni tuota Tädin touhuilua. On siinä paljon mustaa savua. Eikä puinen luukku toimi uunissa. No onneksi Tätikin tajusi sen ja teki väliaikaisen luukun tiilistä. Tosin ne olivat aika märkiä ja höyrysivät sitten oikein kunnolla.


Minä sain juoksennella pihalla vapaana koko päivän. Se oli kyllä todella mukavaa. Tutkin kaikki nurkat tarkasti, mutta pysyin Tädin lähellä kuitenkin. Sitten löysin kuolleen myyrän. Täti sanoi, että heti irti ja potki sen metsään.



Katsoimme Tädin kanssa aurinkoa. Ja minä uhittelin yhdelle lenkkeilijälle, joka käveli meidän ohi. Se oli joku setä, joka yritti jutella meikäläiselle. Mu…