Siirry pääsisältöön

Puulattian käsittely

 Kuvat MM
Mökissäni oleva puulattia on siis niin perinteinen multapenkki-rakenne kuin vain voi olla. Multaa on lapioitu takaisin paikoilleen, kun se on vuosikymmenten aikana päässyt valumaan kellariin. Kellarin pohja on tasoitettu tamppaamalla ja sieltä on poistettu erilaista roskaa mm. nauloja ja lasinpaloja sekä yllätys yllätys muovia.  Tosin olen oikaissut noiden niskojen kanssa. Minulla ei ole hirsiä tuolla alla vaan kertopuupalkit. Tuet niskojen alle asensin omin pikku kätösin. Mökkitonttuni oli sitä mieltä, että jatkossa minun täytyy osata tehdä huoltotoimenpiteet ihan oma-aloitteisesti ja automaattisesti, sillä mökkitonttu sanoi, että ei ole ajatellut jäädä asumaan kellariini. Toistona: Tavoitteena siis se, että kun lattia elää ja niskojen löystyvät, osaan huoltaa ne (käytännössä siis kiristää ja ymmärrän koska pitää kiristää, enkä hakkaa kiiloja liian tiukalle, niin että niskat nousevat jne).



Paksu lankku on upea lattiana. Haluan nauttia tästä puupinnasta, enkä siis ajattele maalaavani sitä vielä. Siksi olen miettinyt mahdollisimman perinteisiä puunkäsittelytapoja. 

Tuulikki Kiilo on kirjoittanut artikkelin Perinteiset puulattiat ja niiden käsittely. Kulttuuriympäristömme.fi-sivustolle. (21.6.2018).  Kun tätä artikkelia luin, alkoi suopakuuraus kuulostaa erittäin houkuttelevalta, sillä sen yhteydessä luki seuraavasti: "Suopa sekä puhdistaa lattian että muodostaa puun pinnalle likaa hylkivän kerroksen. Pesun jälkeen lattialle riittää tavanomainen imurointi ja pesu, mieluiten kuitenkin nestemäisellä suovalla. Perinpohjaista uudelleenkuurausta lattia vaatii harvoin, ehkä kerran pari vuodessa, riippuen käytöstä ja kulutuksesta." 

Tämä sopii oikein mainiosti  siivouslaiskalle minälleni. Etenkin tuo viimeinen lause kuulostaa suorastaan taivaalliselta! Perusteellista uudelleenkuurausta minun lattiani ei luultavasti vaadi kuin joka toinen vuosi. Tai sitten jos se vaatii kerran vuodessa, niin sen voi tehdä näin sopivasti juhannuksena. 

Tosin lattian käsittely rasvattomalla maidolla tai piimällä ei sekään tunnu kovin epämiellyttävältä 


Artikkelista poimittua:
  1. Suopakuuraamalla tai maitokäsittelyllä lattia säilyttää lähes puupuhtaan ilmeensä, se voidaan lakata, kuultomaalata tai peittomaalata.
  2. Öljyttyjen lattioiden uudelleenkäsittely jollakin muulla kuin öljyämällä ja vahaamalla voi olla vaikeaa.
  3. Maalaamaton puulattia kannattaa nykyäänkin pestä suovalla. Pesuun käytetään mieluiten rasvaista, lattiaa samalla hoitavaa pellavaöljysuopaa. Mäntysuopakin käy, mutta se kuivattaa puuta vuosien mittaan ja saattaa aiheuttaa tikkuisuutta
  4. Lattioita ei koskaan saa pestä lämpimällä vedellä ja kuurata hiekalla: sillä sillä tavoin lattioista tulee ensinnäkin harmaita ja tummia. Kun vesi lisäksi valuu lattian läpi, jättää se kaiken lian lattian alle. Sen sijaan lattia tulee pestä sahajauhoilla. Sahajauhot laitetaan likoamaan veteen ja sen jälkeen valutetaan liika vesi pois. Sen jälkeen sahajauhot levitetään lattialle ja jonkin ajan kuluttua lattia hierotaan sahajauhoilla, jotka imevät kaikki lian itseensä. (kreivi Carl Gustaf Tessin, Ruotsi, 1757)
  5. Suopakuuraus käy sekä vanhalle että uudelle käsittelemättömälle puulattialle. Suopa sekä puhdistaa lattian että muodostaa puun pinnalle likaa hylkivän kerroksen. 
  6. Maalaamattoman lattian voi käsitellä likaa hylkiväksi rasvattomalla maidolla tai piimällä, sillä maidon sisältämä kaseiini muodostaa puuhun likaa hylkivän pinnan. Pintaan ei kuitenkaan muodostu näkyvää kalvoa, vaan lattia säilyttää puhtaan puun tunnun. [...] Mikäli uusi lattia käsitellään maidolla ja sitä myös pestään maidolla, se voi säilyttää valkoisuutensa vuosikymmenestä toiseen.

Lähteitä ja lukemistoa
Byggnads Apoteket. Perinnemestari. (21.6.2018). 
 

Tuulikki (Kiilo 2018).  Perinteiset puulattiat ja niiden käsittely. Kulttuuriympäristömme.fi. (21.6.2018). 

Lattia. Wikikko. (21.6.2018). 


Mannila, M.  Ja sitten saatiin lattia. Tädin eläintarhassa. (21.6.2018).


Pellavaöljysuopa. (21.6.2018).

Puulattian käsittelystä. Porin kaupunki. (27.6.2018). 

Suopakuuraus. (27.6.2018).
 


Edit
27.6.2018

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hirsitalon kengittäminen

Kuvat MM
Tänään päiväni alkoi kierretankojen sahaamisella tunkin tukiin. Tuttava, joka on entisessä elämässään ollut metallialan yrittäjä, hallitsee hitsaamisen salat ja osaa tehdä kaikenlaista, teki nämä tuet minulle. Kiitos!

Kesken sahaamisen pärisi puhelin. Seinäjoen K-Raudasta soiteltiin, että puutavara olisi tulossa, jos minulle sopii.  Toki sopii.

Yksi naapurinsetä piipahti ihmettelemässä kun täti sahaa tankoja ja tekee naiselle ihan epätyypillisiä asioita. Lähti vikkelästi pois, kun tajusi, että mitä meinaan ryhtyä tekemään. Pelkäsi luultavasti, että joutuu apupojaksi.


Tällaiselta nämä kapistukset näyttivät ulkoa, kun ne on kiinnitetty seinään.




Ja tällaiselta sisältä. Vastapuolella on puu.

Tuvan hämärässä...

Ja tunkki iskuvalmiina.




Moottorisalalla vain hirret poikki. Brun, brun....

Pätkä kerrallaan edettiin. Siis tätähän en tosiaankaan tehnyt yksin, vaan ystäväni avustuksella.


Tässä on saatu aikaan jo kolojakin.

Hirret täytyy pitää tallessa siihen saakka, että  uudet on saa…

Tädin kanssa mökillä

Kuvat MM
Hau Kamut!
Tuli sitten käytyä Tädin kanssa  käytyä mökillä.Täti poltti koko pitkän päivän siellä sen leivinuunissa puita. Leivinuuni savutti aika paljon. Sitä ei ole käytetty noin 30-40 vuoteen. Se on kostunut. Niin täti sanoi. Uuni kuulemma pitää lämmittää hitaasti. Tädin mukaan se tarkoittaa sitä, että uunia pitää lämmittää monena perättäisenä päivänä.


Minä katsoin ihmeissäni tuota Tädin touhuilua. On siinä paljon mustaa savua. Eikä puinen luukku toimi uunissa. No onneksi Tätikin tajusi sen ja teki väliaikaisen luukun tiilistä. Tosin ne olivat aika märkiä ja höyrysivät sitten oikein kunnolla.


Minä sain juoksennella pihalla vapaana koko päivän. Se oli kyllä todella mukavaa. Tutkin kaikki nurkat tarkasti, mutta pysyin Tädin lähellä kuitenkin. Sitten löysin kuolleen myyrän. Täti sanoi, että heti irti ja potki sen metsään.



Katsoimme Tädin kanssa aurinkoa. Ja minä uhittelin yhdelle lenkkeilijälle, joka käveli meidän ohi. Se oli joku setä, joka yritti jutella meikäläiselle. Mu…

Elämäni kallein lounas: tarjosi M. Pinta ja kattoi ja valmisti Hotelli Route Laihia

Söin eilen elämäni kalleimman lounaan. En sano nyt hintaa, mutta lounaan saaminen "ilmaiseksi" edellytti minulta mökin ostamista, joten syystä voin siis sanoa, että empiiristä kokemusta on nyt sitten siitäkin, että oikeasti ilmaisia lounaita ei ole. Olin jo melkein unohtanut koko lounaan, joten syömätömänä lounaasta olisi hyötynyt vain Laihian hotelli- ravintola Route.



Pääsivät yllättämään erittäin positiivisesti tädin nämä kaksi laihialaista yritystä. Ensinnäkin todettakoon, että täti on tehnyt aika monta asuntokauppaa (sekä osake että kiinteistö) elämänsä aikana ja M. Pinta Laihian Lakeuden asunto - ja kiinteistönvälitys LKV [A] Laihian kirkonkylästä pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Asiantuntemus oli aivan omaa luokkaansa.
M. Pinnan 37  vuoden kokemus asunto- ja kiinteistönkaupassa näkyi. Hän on myös julkinen kaupanvahvistaja, joten kiinteistönkauppa hoitui hänen luonaan varsin näppärästi. Lisäksi M. Pinta on toistaiseksi ensimmäinen välittäjä, joka oli koonnut ka…