Siirry pääsisältöön

Kiireet ne on kissallakin

Kuvat MM

 Mau,

on kyllä aivan pakko myöntää, että olen elänyt aika tavalla kissoiksi. Suurimman osan päivästä nukun. 

Aloitan kierrokseni sohvalta aamupalan jälkeen.
Sitten kun Täti saa pedattua oman sänkynsä, siirryn sinne.
Kun käyn syömässä aamupalan jälkiruoan, siirryn ruokapöydän tuolille, koska siinä vaiheessa Täti näyttää syövän omaa aamupalaansa. En tosin jaksa ihan niin kauan olla siinä tuolilla, vaan siirryn siitä syömään vielä vähän lisää.

Sen jälkeen käyn katsastamassa sohvan ja varmistan, että Kissa Stravinski on ymmärtänyt pysyä pois minun sohvankulmastani. Olen pitkän harkinnan jälkeen antanut sille luvan olla siinä toisella puolella.

Tässä on kohta, kun istahdan vähän olkkarin lipaston päälle. Siitä on hyvä katsella vähän ympärille ja partsille. Yleensä Täti avaa partsin oven, että voin käydä tarkastamassa, mitä ulkona tapahtuu.

Kun tulen partsilta, menen taas Tädin sängylle. Täti lähtee siinä vaiheessa töihin. Päivä kuluu pieniä suupaloja nauttiessa ja välillä vähän paikkaa vaihtaessa.
Sitten onkin jo ilta ja Tätiä alkaa nukuttamaan. Minä siirryn sohvalle tai nukun pienen hetken jälleen tuolilla. 

Iltaharjauksen aikaan makaan eteisen matolla. Täti ymmärtää jo ottaa harjat esiin, kun menen istumaan eteisessä olevan kirjahyllyn eteen ja tuijotan siivouskomeroon. Harjat ovat siivouskomerossa.

Täti harjaa ensin molemmat kyljet ja sitten menen maata selälleni ja siinä on hyvä harjata vatsa. Tämän jälkeen maistuu tilkka vettä ja muutama naksu. Sitten onkin jo yölevon aika.

Joten kiirettä pitää, että ehtii kaikki paikat käydä läpi päivän aikana ja vahtia Kissa Stravinskiä ettei se yritä mennä minun paikalleni. 

Ai niin, meinasin ihan unohtaa. Käyn teroittelemassa kynsiäni pari kertaa päivässä, joskus vähän useamminkin. Aamulla, vähän ennen kuin Täti herää vetelen oikein kunnolla. Siinä vaiheessa Kissa Stravinski hyppää Tädin sänkyyn ja komentaa Tädin antamaan meille ruokaa ja siivoamaan jätökset vessasta. 

Terveisin

Ella
kuningatarkissa
Tädin eläintarha 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hirsitalon kengittäminen

Kuvat MM
Tänään päiväni alkoi kierretankojen sahaamisella tunkin tukiin. Tuttava, joka on entisessä elämässään ollut metallialan yrittäjä, hallitsee hitsaamisen salat ja osaa tehdä kaikenlaista, teki nämä tuet minulle. Kiitos!

Kesken sahaamisen pärisi puhelin. Seinäjoen K-Raudasta soiteltiin, että puutavara olisi tulossa, jos minulle sopii.  Toki sopii.

Yksi naapurinsetä piipahti ihmettelemässä kun täti sahaa tankoja ja tekee naiselle ihan epätyypillisiä asioita. Lähti vikkelästi pois, kun tajusi, että mitä meinaan ryhtyä tekemään. Pelkäsi luultavasti, että joutuu apupojaksi.


Tällaiselta nämä kapistukset näyttivät ulkoa, kun ne on kiinnitetty seinään.




Ja tällaiselta sisältä. Vastapuolella on puu.

Tuvan hämärässä...

Ja tunkki iskuvalmiina.




Moottorisalalla vain hirret poikki. Brun, brun....

Pätkä kerrallaan edettiin. Siis tätähän en tosiaankaan tehnyt yksin, vaan ystäväni avustuksella.


Tässä on saatu aikaan jo kolojakin.

Hirret täytyy pitää tallessa siihen saakka, että  uudet on saa…

Tädin kanssa mökillä

Kuvat MM
Hau Kamut!
Tuli sitten käytyä Tädin kanssa  käytyä mökillä.Täti poltti koko pitkän päivän siellä sen leivinuunissa puita. Leivinuuni savutti aika paljon. Sitä ei ole käytetty noin 30-40 vuoteen. Se on kostunut. Niin täti sanoi. Uuni kuulemma pitää lämmittää hitaasti. Tädin mukaan se tarkoittaa sitä, että uunia pitää lämmittää monena perättäisenä päivänä.


Minä katsoin ihmeissäni tuota Tädin touhuilua. On siinä paljon mustaa savua. Eikä puinen luukku toimi uunissa. No onneksi Tätikin tajusi sen ja teki väliaikaisen luukun tiilistä. Tosin ne olivat aika märkiä ja höyrysivät sitten oikein kunnolla.


Minä sain juoksennella pihalla vapaana koko päivän. Se oli kyllä todella mukavaa. Tutkin kaikki nurkat tarkasti, mutta pysyin Tädin lähellä kuitenkin. Sitten löysin kuolleen myyrän. Täti sanoi, että heti irti ja potki sen metsään.



Katsoimme Tädin kanssa aurinkoa. Ja minä uhittelin yhdelle lenkkeilijälle, joka käveli meidän ohi. Se oli joku setä, joka yritti jutella meikäläiselle. Mu…

Elämäni kallein lounas: tarjosi M. Pinta ja kattoi ja valmisti Hotelli Route Laihia

Söin eilen elämäni kalleimman lounaan. En sano nyt hintaa, mutta lounaan saaminen "ilmaiseksi" edellytti minulta mökin ostamista, joten syystä voin siis sanoa, että empiiristä kokemusta on nyt sitten siitäkin, että oikeasti ilmaisia lounaita ei ole. Olin jo melkein unohtanut koko lounaan, joten syömätömänä lounaasta olisi hyötynyt vain Laihian hotelli- ravintola Route.



Pääsivät yllättämään erittäin positiivisesti tädin nämä kaksi laihialaista yritystä. Ensinnäkin todettakoon, että täti on tehnyt aika monta asuntokauppaa (sekä osake että kiinteistö) elämänsä aikana ja M. Pinta Laihian Lakeuden asunto - ja kiinteistönvälitys LKV [A] Laihian kirkonkylästä pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Asiantuntemus oli aivan omaa luokkaansa.
M. Pinnan 37  vuoden kokemus asunto- ja kiinteistönkaupassa näkyi. Hän on myös julkinen kaupanvahvistaja, joten kiinteistönkauppa hoitui hänen luonaan varsin näppärästi. Lisäksi M. Pinta on toistaiseksi ensimmäinen välittäjä, joka oli koonnut ka…