Kissa kiusaa koiraa?

Mau Kamut!

Täti sanoi, että se nostaa syytteen minua vastaan. Hmm... Ei kuulkaa kuulosta oikein hyvältä. Tarvitsen nyt hyvän asianajajan, joka kykenee vaihtamaan värit toisin päin.

Sattui nimittäin niin, että kun täti oli tässä kipeänä, meikeläisellä meni yhtenä iltana vähän lujaa. Olin  seurannut tätiä pari päivää ja tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että se ei kauhean helposti nouse pois peiton alta. Ja oikeassahan minä olin. Makoilin siinä tädin jalkopäässä ja Traineri makoili, tapansa mukaan, tädin vieressä lattialla, omalla pedillää. Muuten Traineri on siitä aina vähän kade, että mä saan nukkua tädin kanssa.

Siispä kun mä olin vähän havainnoinut, niin mä päätin ryhtyä kouluttamaan vähän Traineria. Nousin ylös, venyttelin niin kuin kunnon ammattikissa tapaa aina venytellä hyvin jäsenensä ennen liikkellelähtöä. Jep. Mä sitten hyppäsin lattialle ja tein sellaisen oikein kunnon kissanlaukkaspurtin. Se oli kieltämättä koitua mun kohtalokseni, nimittäin siinä touhussa käsijarrut pettivät ja mäiskähdin suoraan patteriin. Pari sekuntia siinä meni toipuessa, mutta pätevänä kissana pari päänravistusta riittää saamaan kissanpääni taas selkenemään.

Loikkasin sitten Assari 1 kaapin päälle ja kattoin, kun Traineria syyhytti. Se tuijotti pimeässä huoneessa kohti tädin sänkyä ja mua ja mä näin, kuinka sen saalistusvaistot lähtivät käyntiin. Se teki sellaisen pikavenytyksen ja hyppäsi ketterästi, ollakseen noin suuri ja kömpelö näin muuten, ylös ja ryhtyi täpisemään. Näin siitä, että  se kuitenkin selkeästi epäröi, kun tädin pallo nousi tyynyltä ylös ja se alkoi tuijottamaan sitä. Tädin tuijotuksen tuntee sokeakin ja pimeässäkin kuka tahansa, se on niin jäätävä.

Traineri joutui kääntymään takaisin ja menemään makuupaikalleen. Mä tietenkin ryhdyin leikkimään kissaa ja hiirtä, kun näin, että ei se uskalla liikahtaa mua kohti yhtään enempää. Menin ihan sen lähelle ja lähdin nopeasti pakoon. Hyppäsin oikein monta kertaa lähelle ja taas kauas. Pari kolahdusta tuli sitten patteriinkin. Silloin täti sanoi, että nyt Otto riittää. 

Täti sanoi jotakin sen suuntaista, että se ei ole enää yhtään varma, että minkä takia koiran pitäisi olla hiljaa, jos sitä kohdellaan näin. Heheheh. Mä sanoin, että kannattaa oikeasti miettiä kaks kertaa ennen kuin hankkii mitään koiria. Siihen täti lisäsi, että kissojen kohdalla harkintaa täytyy käyttää vielä perusteellisemmin.  Taisi olla muori vähän pahalla päällä.

Terveisin

Otto

ammattikissa