Tädin eläintarhassa

Täti opettelee edelleen kissanomistajan elämää. Opeteltavia perussääntöjä on, jos kissa ei haluu, niin se ei sitten haluu. Jos kissa haluu, niin sitten se oikeasti kans haluu. Jos kissan mielestä täti on väärässä paikassa, täti on silloin väärässä paikassa ja tädin pitää heti siirtyä. Jos täti ei ymmärrä siirtyä, niin kissa voi sitten heti määrätä tätiä, aivan kuten sitä sattuu huvittamaan. Jos täti ei käy joka kerta tyhjentämässä likaisia kohtia vessasta pois, kun kissa on vessaa käyttänyt, on kissalla täysi oikeus ja syy tehdä tarpeet, niin halutessaan, vessan viereen tai muuten vaan haluamalleen paikalle, eikä tätillä ole tähän asiaan minkäänlaista valitusoikeutta. Jos tädillä on jotakin omia kiireitä, menevät kissan kiireet ja tarpeet aina niiden edelle. Tätä tädin on todella vaikeahkoa käsittää. Täti on puuhastellut vaan joidenkin pikkujuttujen kanssa , eikä sillä ole ollenkaan käsitystä siitä, että kissaa on osattava kohdella jokainen hetki silkkihansikkain. Tädin on harja...

Hmph. Tänään minulle iski ilmeisesti joku mielenhäriö. Täti kömpi aamulla ylös ja se alkoi taas tapansa mukaan kirjoittamaan. (Kummallinen tapa minun mielestäni.) Katselin sitä vähän aikaa ja sitten sanoin sille oikein vaativalla äänellä: Mau?! Mitä sinä joka aamu oikein olet kirjoittavinasi? Täti katsoi minua ja se sanoi, että kaikenlaista sitä tulee kirjoitettua. Katselin sitä siinä pää kallellani ja ajattelin, että niin varmaan. Sitten minä katsoin tätiä uudelleen. Ja sitten minä päätin äkkiä mennä sen syliin. Painoin kynteni sen paljaaseen ihoon ja naps olin siinä ja venyttelin ja kehräsin. Auts sanoi täti. Katos nyt Otto-kissa, se sanoi. Nyt tuli tosi pitkät naarmut! Jaa tuli vai sanoin. Ole tyytyväinen, että istun sentään tässä sanoin sille ja kehräsin tyytyväisenä. On se vaan kiva asua tädin ja assareitten kanssa. Ruokaa on tarjolla sopivasti ja vessa on siisti jne. Terveisin Otto ammattikissa P.S. Perjantaina minä vähän järjestelin tädin kukkia uuteen järjestykseen. ...

Meidän täti ei tosiaan ymmärrä kissoja. Eilen se tuli nostamaan minua vähän lattialta, kun makasin sen tiellä. Se luuli, että kun minä olen muutaman päivän sen kanssa nukkunut samassa huoneessa, niin  minä olen sen kaveri. Hah. Opetin tädille, että ainoastaan nuorin assareista on minun ystäväni. Assari saa vääntää minut viiten tai kuuteen solmuun, jos se sattuu haluamaan, mutta täti ei saa koskea minuun sormellakaan. Täti pitäkööt näppinsä minusta irti nyt ja lähitulevaisuudessa. Minä annoin tädille pienen opetuksen, jonka se muistaa lopun elämänsä. Kun täti yritti ottaa minut syliinsä, niin minä nappasin sitä ensiksi tassulla poskeen pari kertaa. Tulikin oikein komeat naarmut sen naamaan. Sitten nappasin sitä päähän ja siinä ohimennen raatelin sen paidan täyteen reikiä. Siinä se saa opetella parsimaan vaatteitaan. No voitte tietenkin kuvitella,  mitä täti sanoi. Arvasitte aivan oikein. Se sanoi juuri niin, että ei hevonen koskaan raapinut sitä. Minä kysyin, että olikos ...

Olen tämän viikon miettinyt, että luotanko ollenkaan tuohon tätiin. Assistenteille olen antanut armon jo alkuviikosta, mutta vasta tänään tulin aamulla samaan aikaan tädin kanssa keittiöön. Tosin olen valmistautunut hyökkäämään heti ulos kun täti liikahtaa vähäisessäkin määrin liikaa tai väärään suuntaan. Täti on kyllä yrittänyt maanitella, mutta eihän sitä voi antaa heti tädille periksi. Tosin tädin sängyssä olen punkannut päivisin, kun täti ei ole kotona ja olen minä jo pari yötä nukkunut pahvilaatiossakin, jonne täti teki minulle sängyn. Oikeastaan se on aika kiva. Ainut puute siinä on, että minulla ei ole sitä peittoa ja täti ei kyllä edes osaa sellaista tehdä. No minä yritän täällä saada nuo ihmiset tajuamaan, että maailma pyörii ainoastaan ja vain minun kissannapani ympärillä. Ehkä ainakaan täti ei sitä vielä tajua. Terveisin Otto ammattikissa P.S. silmätulehdukseni on parantunut ja ikeneeni alkavat olla kunnossa. Kuvia en ole antanut ottaa. Täti on onnistunut muutam...

Kyllä minä eilen järkytyin. Olen vieläkin vähän sekaisin. Näin, kun täti otti esiin minun kantokoppani ja sanoi, että nyt Otto mennään. Minne, huusin minä. Minä en halua lähteä minnekään! Juoksin nopeasti piiloon sängynalle. Sanoin vielä oikein ponnekaasti, että en lähde yhtään minnekään. Minä asun nyt täällä ja sillä selvä. Otto, sinun pitää lähteä käymään eläinlääkärissä, sanoi täti ja yrittä saada minua pois sieltä. Gruuuuuuuuuuu, sihisen ja painaudun lattiaa vasten. En lähde. Minä en tahdo, huudan ja täti ei vaan lopeta tökkimistään. Otto meillä on jo kiire, sanoo täti. Minä en sinun kiireestäsi välitä, huudan ja juoksen toiseen huoneeseen ja maastoudun sohvan alle. Se on huono valinta. Sohva on kevyt ja täti on voimakas ja se siirtää sohvan pois päältäni. Minä vapisen. Tein hätäpissan ja täti sanoi, että voi Otto sua, ei sulla ole nyt mitään hätää. Me mennään vain näyttämään sinua eläinlääkärille. Täti tilasi taksin. Minä huusin koko taksimatkan. Taksinkujettaja mulkoili min...

Tervehdys kaikille! Olen tässä vähitellen kotiutunut aika mukavasti tädin ja assistenttien seuraan. Etenkin kun tänään tämä täti-palvelijani tajusi ostaa oikeanmerkkistä liharuokaa.  Täti yritti tarjota minulle jotakin luxuskissanruokaa, mutta minä sanoin yök. Onneksi täti näyttää olevan nopea oppimaan ja se heitti roskiin ne väärät ruoat ja osti uudenlaista. Nyt maistuu.Snelmannin jauheliha käy myös sellaisenaan. No sitten täti sanoi, että katos vaan, otto taitaakin olla meidän uusi koemaistaja. Mikä ei kelpaa Otolle, niin sitä en sitten syö minäkään. No se ei pidä ihan paikkaansa. Tädin hevonen söi salmiakkeja, mutta minä en sellaisia halua edes maistaa. Olen minä tässä vähän merkkaillut reviiriänikin. Täytyyhän se varmistaa, että tänne ei vahingossakaan muuta kukaan toinen kissa. Täti ei kauheasti tietenkään ole ihastunut mun touhuihini, mutta kiltisti se kuitenkin siivoaa jäljet pois. Tosin se totesi, että ei hevoset tee tuollaista. Minä kattoin sitä silmiin ja sanoin ...

Kun tulin töistä, en löytänyt Ottoa mistään. Säikähdin, että onko se päässyt luikahtamaan pakoon. Kiersin ympäri asuntoani. Sitten äkkiä kuulin -Mau. Otto käveli eteeni ja venytteli. Tässä minä olen, se sanoi. Missä sinä olit piilossa?, kysyin siltä. Se vastasi vain lyhyesti -Mau ja meni syömään. Ilmeisesti asia ei juuri nyt kuulunut minulle yhtään. Kun sitten olin lähdössä ulos, oli Otto taas hävinnyt. Aloin jo miettimään, että näenkö jo näkyjä vai mikä on hätänä. Sitten kurkkasin makuuhuoneeseen. Vaatekaappini ovi oli auki. Olisin voinut vannoa, että laitoin sen aamulla kiinni. Olin juuri aikeissa laittaa oven kiinni, kun tulin katsoneeksi kaappiin. Mitäs näinkään? Aivan. Siellä oli Otto. Se näytti nukkuvan villapaitani päällä. -Mau se sanoi. Täällä on mukavan lämmintä ja turvallista, se jatkoi ja kehräsi. - Olet siis päättänyt vallata vaatekaappini?, kysyin siltä. Otto ei sanonut mitään. Se vain ojensi tassunsa, sulki silmänsä ja otti paremman asennon hyllyllä. Ymmärsin, että asia ...