Muovikukkia ja pölykapseleita

Vielä yksi katsaus tähän mökin ympäristöön.
Muovikukkia ja oikeita Muovikukat lähtivät. Pörräävät ammapparit jätin, sillä niistä on iloa taaperolle jossakin leikkimökin kulmilla.

Pelargoniat ovat yksi lempparini!



Oikeastaan en muuta tehnytkään ensimmäisellä kerralla kun revin näitä muovikoristeita. Luulin ottaneeni kaikki pois, mutta niitä löytyy edelleen aina jostakin. Kaatopaikkakuorma alkaa olla jo aika täynnä.


Samoin kävi näille seinäkoristeille. Pois. En ole oikein tällaisten ystävä. Tosin nämä säästin, sillä kun marjapensaat tarvitsevat tukirengasta, niin tästä saa pienellä vaivalla hyvän. Toki niitä täytyy vähän pultata, jotta pysyvät kasassa, kun niistä poistaa tuon keskustan, mutta silti. Ja loput puuosat voi polttaa pönttöuunissa.

Ja tuli sitten tälle kehikolle tarvetta nopeammin kuin uskoinkaan. Junnu nimittän pöristeli yhden marjapesnsaan tukikehikon nurin opetellessaan ajelemaan ruohonleikkurilla. Se okin ainut haveri. Hän on oppinut todella nopeasti hallitsemaan leikkuria ja ajaa jo aika vauhdikkaasti. Vielä en ihan kaikissa kohdissa anna hänen pitää terää alhaalla, sillä hän ei välttämättä osaa kiertää pihassa olevia ja maasta pilkottavia kiviä. Eilen Junnu osasi jopa peruuttaa Stigan  varastoon! Se on saavutus, sillä ovi on todella kapea ja hän sai leikkurin kerralla sisään kolhimatta.
 



Vierasmökistä näkyy kodalle. Vierasmajassa on kaksi huonetta. Joten jos vieraat haluavat vähän yksityisyyttä, niin se onnistuu kyllä.
Maitolaiturilla on hinkkejä joita vartioi pari keraamista lehmää. Tänne on kätevä laittaa syyskesällä pari kynttilälyhtyä, niin sen tunnelma muuttuu sitten jälleen aivan toisenlaiseksi. Lehmät saavat nyt jäädä. Hinkit ovat o.k.


 Pölykapseleita.



Lähetetty Windows Phonesta

Kommentit