Trainerin treffit kouluttajan kanssa

Mau Kamut!

Nyt on kuulkaas asiaa sitten ihan oikeasti. Koiran koulutus pääsi sitten tänään virallisesti vauhtiin, kun täti, traineri ja setä nimeltä Jukka Kuusalo tapasivat. Hahah. Meikeläinen ajatteli ensiksi ottaa aitiopaikan tädin sängyn päältä ja ryhtyä tarkkailemaan tilannetta, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin ja luikahdinkin sängyn alle, sillä se homma näytti sen verran erikoiselta. Sängyn alta oikeastaan pystyi tarkkailemaan tilannetta paremmin kuin sängyn päältä.

Ennen kun tuo kouluttaja tuli täti teki koiralle palkintoja. Voitteko tajuta, että se osti sille possun suikalepaistia sitten se siivusi lihapullia ja juustoa kuutioiksi. Trainerille taitaa tulla oikein onnenpäivät, kun sitä ruvetaan pistämään ojennukseen. Mä norkoilin tietenkin keittiössä sen lihapatojen ääressä ja täti heltyi ja antoi mulle pari siivua palkkioksi pelkästään siitä ilosta, että mä oon olemassa. Mun ei tarvii mennä maata, istua eikä tulla luo, jotta saisin lihaa tai jotakin muuta herkullista.

No ekas se setä sanoi, että Traineria pitää kesyttää. Traineri ei oo kauheen kesy vielä. Se ei nimittäin yhtään ilahtunut siitä, että kouluttaja saapui, vaan se nosti karvat pystyyn ja kysyi siltä, että kukas sä oikeen oot ja mitä sä meinaat. Se setä sanoi, että nyt pitää sitten antaa vieraalle vähän herkkuja ja kehua Traineria, että se on niin hyvä ja hieno koira. Ja Traineri sanoi, että wow no olipas mukava mies, kun ryhtyi heti ovelta syöttämään juustoa ensitreffeiltä. Mä kuuntelin sitä hommaa korvat höröllä ja puistelin päätäni, että voi hyvää päivää sentään, että on touhua.

Setä neuvoi tädille, että mitä sen pitää missäkin tilanteessa tehdä. Täti yritti kuunnella ja muistaa kaiken, mutta sillä on harva pää ja epäilen suuresti, että se kaikkea muistaa. 

Kun setä oli neuvonut tätiä niin sitten se keskitti taas huomionsa meidän traineriin. Traineri harjoitteli sitä, että se menee istumaan käskystä. No sen se osaa jo ihan yes eikä siinä tietenkään paljon tarvita, kun sille antaa juustoja. Sehän kiipee vaikka puuhun, jos sitä jaksaa tarpeeksi kehua. Oli muuten kuulkaa aika ällöä kuunnella kuinka ne kehui sitä kilpaa. Hyvä koira, hieno koira. Huh, huh. Kyllä kissoja ei ollenkaan tuolla tavalla tarvitte mielistellä. Kissa tekee jos huvittaa. Meitä ei voi huijata millään juustonsiivuilla menemään solmuun eikä sekaisin.

Seuraava harjoitus oli sitten se, kun Traineri löi painavan ruhonsa maahan. Eka se ei meinannu mennä. Voi hyvää päivää, kun se tajus, että jokaisesta maahan menemisestä saa juustoa, niin sehän ei muuta olisi tehnytkään kun mennyt maata.

Sitten kolmas harjoitus oli kun Traineri juoksi edestakas sen sedän ja meidän tädin välillä. Traineri oli ihan onnesta sekaisin, kun se sai selvää valuuttaa siitä, että se ryntäili edestakas niiden välillä. Ja aina tuli palkkaa. Höh.

Siinä vaiheessa mä sitten lähdin keittöön kattoon, että joskos siellä olisi katettu kissoille joku palkkio tämän hullutuksen seuraamisesta. Ei ollut. Täti oli niin tohkeissaan. Vaikea muuten sanoa, kumpi oli enemmän sekaisin Traineri vai täti.

Arvatkaas mitä sitten tapahtui? Assarit, se setä ja täti lähtivät lenkille Tranerin kanssa. Ne menivät ettimään muita koiria. Ja voitteko kuvitella, että kun ne kiersivät Trainerin vakiolenkin, niin ei tullut vastaan yhtään trainerin lajitoveria. Ei ainuttakaan! Täti ja setä päivittelivät kilpaa, että onpas kummallista, kun ei yhtään koiraa tule mistään. Yleensä aina tulee monta!

No sillä sedällä oli auto täynnä koiria ja se otti sieltä sitten yhden koiran ulos ja ne alkoivat sitten viedä meidän Traineria siihen lähelle ja setä käski sen oman koiransa vähän haukkua ja sitten se sedän koira haukku ja Trainerille sanottiin EI. Traineri ei meinannut tajuta, että nyt on sitten sellainen setä messissä, että täytyy vähän luupäisemmänkin koiran tajuta, että on tosi kysymyksessä.

Setä  ja täti sopivat uudet treffit ja sitten ne käsittelevät Traineria lisää. Täti alkaa käydä Trainerin kanssa jossakin koirakoulussa. Siinä onkin Trainerilla kestämistä. On se vaan mukava, että on kissa. Ei tarvitse käydä lenkillä eikä puistopissalla eikä kissakoulussa. On oma vessa ja täti siivoaa jätökset ja palvelee muutenkin aina välillä suhteellisen mukavasti.

Terveisin

Otto

ammattikissa

P.S. Prinsessa sanoi, että Traineri tekee ittensä naurunalaiseksi, kun se on noin vietävissä. Mun mielestä Prinsessa puhuu järkeä.

P.S. 2. Täti leipoi taas Snickers-piirakkaa. Se saa huomenna vieraita kun yliassari on lennellyt  Finlandiaan joululomalle.