Siirry pääsisältöön

Trainerin touhuja osa...X

Mau Kamut!

Meidän täti on vallan ihastunut siihen, että parveketupakointia ollaan kieltämässä. Täti sanoi, että on kiva, jos taas parvekkeesta tulee paikka, jossa voi istua nauttimassa leppeästä kesäillasta eikä naapurin ketjupolttajatädin tupakansavu tunkeudu joka paikkaan. Ja sitten parveke soveltuu paremmin jälleen Trainerille arestipaikaksi. Koira ei haise tupakalta, kun se tulee takaisin sisälle. Toisaalta keuhkojen tervaaminen voi olla kannattavaakin, sillä onhan lähes suurinpiirtein totta, että savustettu liha säilyy  tuoretta paremmin pidempään.

Täti muuten haastatteli tässä muutama päivä sitten (ennen jouluaattoa) meidän postinjakajaa, kun se setä oli laitettu tonttujen asialle ja se päätyi siitä syystä sitten soittelemaan tädin ovikelloa. Täti meni avaamaan oven ja Traineri luikahti tietenkin varomattoman tädin ohi käytävään katsomaan postinjakajaa vähän lähemmin. Mies ja sen askeleethan ovat Trainerille tuttuja, kun se setä käy täällä talossa joka päivä. Setä säikähti oikein pahemman kerran ja lähti melkein juo juoksemaan rappusia alas, kun se näki Trainerin, mutta täti on vanhaksi tädiksi aika reipas ja se otti Trainerin hännästä kiinni ja kiskoi sen takaisin sisälle.

Sitten se alkoi haastatella postinjakajaa Trainerin käytöksestä: Haukkuuko se sinulle joka päivä, kun käyt täällä?, kysyi täti ja katsoi postinjakajaa todennäköisesti niin uhittelevasti, että postinjakaja ymmärsi heti kättelyssä, että vastauksen pitää olla kielteinen oli asia sitten miten hyvänsä todellisuudessa.
- Siis ei hauku läheskään aina, sanoi postinjakaja setä kuuliaisesti ja hymyili valjusti.
- Hyvä, siis ei hauku?
- Ei. Ei läheskään joka päivä. 
Täti oli tyytyväinen vastaukseen. Selitti jotakin Trainerin vaikeasta lapsuudesta ja nuoresta iästä ja kaikesta koirankouluttamisesta ja harjoituksista, joita koirankouluttajasetä on käskenyt tehdä. (ja joita ne ei oo Trainerin kanssa tehneet.)
Sitten postisetä sanoi tädille, että heippa täti ja hyvää joulua vaan... ja pidä se koiras kiinni, että se ei syö mua eikä varsinkaan mun housuja, koska posti ei korvaa, jos niihin tulee reikä. 
- Heheheh, tuon viimeisen osan se postisetä jätti sanomatta ääneen, koska se ei voinut olla varma, että mitä siitä voisi seurata, jos se menis sellaista tädille sanomaan. Tätihän olisi voinut muuttua vaikka piparkakkutalon noidaksi ja syöttää sen sedän trainerille, eikä kukaan olisi tiennyt yhtään mitään. Etenkin joulunaikaan, kun postissa päivät venyvät pitkiksi ei sitäkään setään olisi kukaan kaivannut ennen kuin illalla vasta ehkä noin kahdeksan aikaan.

- Tuki Otto nyt heti se suuri suusi, sanoi täti. Ei tartte Traineria herjata tuolla tavalla. Se on ihan  kunnon koira, hoitaa koiranvirkaansa hyvin ja asiantuntevasti, sanoi täti ja mulkaisi meikäpoikaa suhteellisen pahasti. - Postisetäkin sanoi, että se ei hauku joka kerta ja silloinkin kun se ääntää se vaan haukahtaa eikä jäkätä. - Vai että kunnon koira ja hoitaa koiranvirkaansa hyvin ja asiantuntevasti. Niin varmaan. Kai sä nyt sen verran tajua, että se setä ei uskaltanut sanoa sulle muuta, kun sulla oli siinä Traineri kosketusetäisyydellä ja jos huomasit, niin sulla oli fileointiveitsi kädessä, sanoin tädille nauruani pidätellen ja menin keittiöön istumaan tuolille jääkaapin oven viereen odottamaan, joskos joku assareista  vääntäytyisi paikalle voileivän tekoon. Silloin nimittäin on aina kinkkua luvassa tai juustoa tai parhaassa tapauksessa kylmäsavulohta ja juustoa. Sitä yhdistelmään ei voita  pojat mikään.

Traineri sitten istui asiantuntevan näköisenä kun Assarit ja assari 1. nallekarhu koristelivat junnuassarin ja Prinsessakissan kanssa kuusen. Hmm... sitä tulikin mieleeni, että nyt Prinsessaakaan ei sitten enää ole. Siitä tuli jouluaattona enkelikissa. Täti sanoi, että pelottavan nopeasti se meni sitten nurin. Tätihän jo syksyllä mietti, että siitä pitäisi tehdä enkelikissa, kun sen suu on aika pahassa kunnossa. Kuitenkin hampaat hoidettiin ja näytti siltä, että kyllä siitä tulee vielä ihan mainio kissa. Vaan eipä sitten tullut. Täti sanoi, että ehkä ne hampaat olisi pitänyt nyppiä kaikki pois eikä vaan putsata. Putsaaminen rikkoi ikenet ja nyt sitten kun antibiootit eivät enää vaikuttaneet, niin sitten kävi niin, että ilmeisesti se repiminen aiheutti vaan lisää tulehdusta? Nyt kaikki ihmiset ovat siipi maassa. Etenkin junnuassari, koska Prinsessa oli eniten hänen kissansa. Prinsessa nukkui useimmiten junnuassarin kanssa.

Kyllä minuakin tietenkin surettaa. Prinsessan kanssa oli kiva kinastella ja nukkua sitten taas kylki kyljessä. Mutta jäihän tähän taloon Traineri. Siinä otuksessa piisaakin seuraamista sitten vähän enemmänkin. 
Traineri on harjoitellut nyt sitten erilaisia käskyjä. Siis sellaisia sisäkäskyjä. Ne se osaa aika hyvin. Mutta huh, huh. Ilmeisesti vain koira voi olla oikeasti noin pöselö? Voi, voi. Ja on pakko uskoa, kun itse näkee kaiken. Tajuatteko, kun tuo karvakasa näkee, että täti ottaa palkintoja se menee heti tekemään kaiken, mitä se osaa. Eka se istuu, sitten se täräyttää ittensä maahan, seuraavaksi se ryömii, sitten se paiskaa kättä ennen kuin täti ehtii edes komentaa sitä. Voi hyvää päivää sentään. Mun taktiikkani on sellainen, että mä meen keittöön ja sanon tädille, että mau, kur nau, kur-kur nau. Ja se on siinä. Ei mitään selittelyjä eikä vouhotusta. Reilusti vaan käpälä pöytään ja komento: nyt täti ruokaa ja vauhdilla, että ei kissa kuole nälkään.


Terveisin


Otto
ammattikissa



Kommentit

  1. Kyl sen postin olikin syytä olla tädin kanssa samaa mieltä, jos kerta oli veitsikin. Ei kuitenkaan täti sanonut, et älä kuule viitsi, mul on vetsi :)
    Joskos täti hommaa sulle uuden kissakaverin???

    VastaaPoista
  2. Mau Amalia!

    Joo oli, mutta ei se täti tainnut edes tajuta, että se oli se veitsi kädessä.
    Mutta kyllä siinä tuli taas todettua, että postinjakajaksi ei kannata ainakaan ryhtyä, kun ei tiedä koskaan, millainen sakemanni ja puukkoa heiluttava täti on jonkun ihan tavallisen oven takana.

    Täti sanoi, että se ei hommaa toista kissaa. Kuulemma yksi ammattikissa riittää. Junnuassari sanoi, että se voisi haluta chihuahuan.Tädinhän piti ottaa chihu ennen kun se otti ton trainerin.

    Kuule Amalia, jos täällä tulee tukalat oltavat, niin mä oon ajatellut, että lähden viikon lomalle jonnekin tädin kamujen luo tai yliassarin himaan stadiin.

    Terveisin

    Otto
    ammattikissa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muutos I

Kuvat MM

Ajattelin koota tähän mökin rempan vaiheista hieman materiaalia muistiin, jotta on helppo sitten katsoa, mitä on tullut tehtyä. Remppasuunnitelma ei ole kaikilta osin ihan pitänyt, sillä mukaan mahtuu sellaisia asioita, joita en osannut ottaa huomioon suunnitelmaa laatiessani. Jatkan sitten jossakin vaiheessa, kun homma on taas edennyt, tästä aiheesta otsikolla Muutos II.

Muutos on kyllä aika valtava. Ensiksi siitä ostohetkestä, rempan pölyisimmästä vaiheesta, tähän hetkeen. 

Aivan alussa mökki näytti tältä. Ihan söpö. Monen mielestä. Minunkin. Noin päällisin puolin. Mutta sisäinen timpurini vaati tehdä muutamalle suoranaiselle virheelle jotakin.
Ja minä tartuin ihan ensiksi sorkkarautaan ja hajotin ihan ensiksi kuistin. Ja sitten  terassin ystävän avustuksella. Siinä meni pari päivää, että saatiin kaikki purettua ja lankut kasaan. Samaan aikaan nappasin käteen lapion ja aloin, naapureiden kauhuksi, tuhota taloa ympäröiviä kukkapenkkejä sekä kaivaa esiin kissanluukkuja. Rap…

Operaatio kasvimaa

Kuvat MM

Minulla oli tänään maanataivapaa, johtuen lauantaina olleesta työpäivästä. Käytin tilaisuuden tietenkin hyväkseni ja heti aamulla suuntasin mökille.  Sain kuin sainkin kaikki loput lavat täyteen maa-ainesta. Olin ajatellut tekeväni neljä laatikkoa tänään, mutta sää suosi ja koska homma sujui, jatkoin lapiointia laatikko laatikolta. 



 Kuvat MM

Operaatio kasvimaa edistyy. Siirsin monivuotiset yrtit uuteen paikkaan, jotta kykenin laittamaan toisen kuljetuskauluksen kaikkiin kohtiin.


Kasvulaatikoita on nyt yhteensä 13 kpl. Yhdessä on kasvihuone päällä ja 12 ovat ilman.  


Täytyy myöntää, että on aika helpottunut olo. Voin tulevana viikonloppuna keskittyä tulevan kasvihuoneen nurkilla maa-aineksen siirtelemiseen ja kantojen kaivelemiseen. Jos sataa, putsaan takkaa.

Elämäni kallein lounas: tarjosi M. Pinta ja kattoi ja valmisti Hotelli Route Laihia

Söin eilen elämäni kalleimman lounaan. En sano nyt hintaa, mutta lounaan saaminen "ilmaiseksi" edellytti minulta mökin ostamista, joten syystä voin siis sanoa, että empiiristä kokemusta on nyt sitten siitäkin, että oikeasti ilmaisia lounaita ei ole. Olin jo melkein unohtanut koko lounaan, joten syömätömänä lounaasta olisi hyötynyt vain Laihian hotelli- ravintola Route.



Pääsivät yllättämään erittäin positiivisesti tädin nämä kaksi laihialaista yritystä. Ensinnäkin todettakoon, että täti on tehnyt aika monta asuntokauppaa (sekä osake että kiinteistö) elämänsä aikana ja M. Pinta Laihian Lakeuden asunto - ja kiinteistönvälitys LKV [A] Laihian kirkonkylästä pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Asiantuntemus oli aivan omaa luokkaansa.
M. Pinnan 37  vuoden kokemus asunto- ja kiinteistönkaupassa näkyi. Hän on myös julkinen kaupanvahvistaja, joten kiinteistönkauppa hoitui hänen luonaan varsin näppärästi. Lisäksi M. Pinta on toistaiseksi ensimmäinen välittäjä, joka oli koonnut ka…