Hau, hau kaikille!
Kattoin sitä vähään aikaa ja huokasin, että joo, joo. Musta tuntuu, että se on puhunut ennenkin tästä asiasta. Niin paljon siltä tuli tekstiä lyhyessä ajassa.
Minä olen tädin kanssa tarponut lumihangessa lenkillä. Mitä tykkään todella paljon lumesta. Se on pehmeää ja kivaa ja on kiva työntää kuono lumen sisään ja puhaltaa. Silloin lumi nousee kivasti ylöspäin.
Täti ei ole jostakin syystä yhtä ihastunut lumeen, mitä minä olen. En oikein kyllä ymmärrä, että miksi ei. Tänäänkin se vaahtosi mulle kävellessään, että on se kumma, kun joka torpan edessä on eri firma auraamassa lunta. - Tämäkö on kansantaloudellisesti tehokasta?, se jäkätti. - Niin missä taloudessa, mä kysyin ja kattoin sitä silmiin. Samalla mä näin yhden villakoiran ja unhodin mitä olin kysymässä. Mulle tuli virkatehtävä ja täti ei kyllä tykännyt siitäkään. Kiskoi pannasta ja sanoi, että HILJAA aika isoilla kirjaimilla.
- Niin, aloitti täti... Ajattele nyt, että silloin kun mä olin nuori, silloin oli tiekarhut ja aura-autot ja talonmiehet. Ne teki lumiyöt. Talonmies hinkkasi pihat ja aura-autot ja muut isommat vempaimet veivät sitten lumet näkymättömiin kaduilta. Nyt jokaisella talolla on tilattu joku kiinteistöfirma hoitamaan niiden lumitöitä. Ja samaan aikaan samalla kadunpätkällä on kolme tai neljä eri firmaa tekemässä lumitöitä. Mieti nyt koira, kai tään asian tajuaa koirankin aivoilla, se sanoi, että se on tuhlausta. Siinä menee aikaa ja energiaa. Kun jokainen taloyhtiö tilaa eri firmasta lumenluonnin. Sitten kukaan ei tiedä, että minne sen lumen saa kasata eikä kenenkään vastuulle näytä kuuluvan sen kuljettaminen pois! Mieti nyt. Tuokin kasa tuossa meidän talon tien kohdalla! Siihen se vaan kasa kasvaa ja kukaan ei vie sitä pois. Kohta meidän pihaan ei pääse kukaan kääntymään.
Toiseksi kun ne kaikki aura-autot ja -traktorit puskevat samaan aikaan kadunpätkälle, syntyy ruuhkaa ja kukaan ei saa lumiaan työnnettyä pois... Ymmärrätkö sä tään vai pitääkö mun piirtää?, se jatkoi.
Kattoin sitä vähään aikaa ja huokasin, että joo, joo. Musta tuntuu, että se on puhunut ennenkin tästä asiasta. Niin paljon siltä tuli tekstiä lyhyessä ajassa.
Täti uhkasi, että se kohta kirjoittaa asiasta paikalliseen aviisiin. Sitten mä sanoin tädille, että yritä nyt ajatella posiviivisesti. Ei kannata kannata vaivautua kirjoituspuuhiin, koska realismia on, että lumi kuitenkin sulaa viimeistään keväällä. Ja lumesta on lenkkeilyyn sopivaa vastusta: joutuu nostamaan jalkojaan korkeammalle ja saa enemmän liikuntaa. Eikä siitä nyt pitäisi olla ollenkaan haittaa tädin kannalta.
Terveisin
Ronja
Personal Trainer
Kommentit
Lähetä kommentti