Siirry pääsisältöön

Korvasienikuoppa

Kuvat MM

Siitä saakka kun hankin mökin, olen ajatellut, että jossakin vaiheessa kaivan kuusien katveeseen korvasienikuopan. En vain ole vielä tähän mennessä saanut aikaiseksi.

Vanhan ulkovessan siirtäminen puutarhatyökaluvajaksi ratkaisi tämänkin asian. Nimittäin silmiini avautui näkymä, joka on täydellinen korvasienikuopalle. Tällainen sienien puoliviljely kuulemma tuottaa moninkertaisen sanon verrattuna varsinaiseen kasvupaikkaan. Ja koska minulla on tiedossa, mistä saan rihmastoakin, niin ei muuta kuin lapio käteen.

Olen säästänyt lehtiä ja kananmunankennoja (kuoppaan nimittäin tarvitaan rihmastolle ruokaa) kuoppaa varten. Kuopan syvyyden tulee olla 50 cm, joten muutama sanomalehti sellaiseen uppoaa.
Ajattelin laittaa ensikisi pohjalle kennoja, sitten sanomalehtiä, sitten kennoja, sitten multaa ja johon on sekoitettu rihmastoa. (Ihanaa, että on Esko, joka huolellisesti ja kärsivällisesti sekoittaa) ja sitten lopuksi vielä kerros rihmastoainesta.

Sitten löysin tämän ohjeen. Teen kaksi erilaista versiota, kun nyt kerran vauhtiin olen päässyt. Espoon perinneseuran mukaan Korvasienien kasvatusta ja omalla tavallani. Joten voin tehdä ns. vertailevan analyysin, kuinka kävi.

Hintikka, Veikko. (2013). Luotosienten pienimuotoinen viljely. Suomen sieniseura. (12.6.2020).

Metsäkeskus Marja- ja sienimetsät. (12.6.2020).

Toivon saavani kuopan valmiiksi nyt juhannuksen aikana. Osuin tietenkin jälleen kaivuu-urakan tiimoilta kohtaan, jossa oli naisvoimille liian suuri kivi. Ei muuta kuin pora ja kiilat esiin ja halkaisemaan kiveä.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sukkaa pukkaa

    Kuva MM Innostuin sukkahommiin. Meinasi olla vähän haastavaa, kun ei ole vuosiin neulonut kuvioneuleita.    Ohje löytyy Diyprojects_finnish -blogista. Kuten blogissa todetaan, kuvio on marimekon omistama ja näinollen sen käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

Kattoremppaa arvottomassa kiinteistössä

  Kuva MM    Olen viimeisen parin viikon aikana hieman surillisena seurannut, kun naapurin mummon taloon tehdään kattoremonttia.  Mummolla oli talossaan vankka tiilikatto ja se olisi ollut pientä huoltopesua vailla, mutta mummolle on myyty katon vaihto.  Eikä tuota vaihdetun katon hintaa saa koskaan takaisin, sillä kiinteistö on muuten vanha ja remppaamaton. Käytännössä nykymittapuulla purkukuntoinen.   Harva nykyihminen ostaa tuollaista taloa itselleen. Yleensä valitaan uudempi, jota ei tarvitse remontoida ja jossa ovat kaikki nykyajan mukavuudet.    Erityisen surulliseksi tämä saa minut, koska tuollainen muovilla pinnoitettu pelti ei kestä. Se muovi alkaa kuoriutua katosta pois. Minulla on siitä todiste oman edesmenneen äitini talossa, jossa oli tehty kattoremontti. Taloa on tosin kyllä muutenkin reomtoitu ja siihen on rakennettu sinänsä asiallinen ja talon muotoinen lisäosa (ei sellaista rumaa elintasopattia, mitä näki yhteen aikaan)....

Pohjalaistalo

Kuva MM   Kun etsin itselleni kotia muutama vuosi sitten, niin haaveissani oli tällainen kaksifooninkinen. Sellaista ei juuri silloin ollut tarjolla kohtuullisen keskustaetäisyyden päässä. Kiva kohde oli myynnissä (ja on edelleen myynnissä) 25 kilometrin päässä. Työmatkaa olisi kertynyt  yli 50 kilometriä suuntaansa ja nyt sitä kertyy yhteensä sen verran päivässä.    En ole kuitenkaan laittanut unelmia vielä ihan mappi ö:n. Kuka tietää, jos tuollainen odottaa jossakin järkevän matkan päässä kaupungin keskustasta.