Elämän vuoristorataa



Kuva MM

Pohdin kesällä elämän äkkinäisyyttä. Kirjoitin siitä ajatuksiani otsikolla Ei aamulla iltaa tiedä.  Asia konkretisoitui jälleen tänään kun suruviesti saavutti meidät työpaikalla. Työkaverin puoliso oli tullut määränpäähänsä. Viesti kosketti, vaikka en puolisioa tunnekaan henkilökohtaisesti, mutta olen monen monta kertaa kuunnellut työkaverini rakastavaa puhetta hänestä ja kertomuksia siitä mitä he ovat yhdessä puuhailleet. Suunnitelmissa olivat yhteiset eläkepäivät ja reissut sinne ja tänne.

Erityisesti kun viesti tulee yllättäen se on moninverroin järkyttävämpää. Elämän vuoristorataa ei voi ohjata. Kun siihen iskee kyntensä jarrumies, se on siinä.

Halataan tänään meille rakkaita ja sanotaan, että he ovat tärkeitä meille. 



Kommentit