Xylitolpurkkaa

Hau Kamut!

Mä olin tässä pari päivää sitten aika huonossa hapessa. Kävi nimittäin niin, että junnuassari sai tädiltä sellaisen ison purkkapussin ja minä näin sen. Junnuassari tuli siitä pussista nimittäin tosi iloiseksi ja se leventeli sillä assareille, että nyt on tällaista laatua sitten vähän enemmänkin. 

No mä tietenkin tarkkailin junnua silmä kovana ja hajuaisti valppaana, mitä se sillä pussilla tekee. Näin, että junnu työnsi sen laatikkoon. Laitoin paikan muistiin ja kävin vielä pari kierrosta siinä ympärillä pyörähtämässä. Joo siellä on.

Tuli sitten maanantai ja kaikki poistuivat luukusta vähitellen. Täti töihin ja assarit kouluun, kukin vuorollaan. Mä odotin ja odotin. Se aika tunti ikuisuudelta. Hyvin tiedätte, että odottavan aika on pitkä, mutta jo seura on hyvää, niin pitkäkin aika sujuu varsin vikkelästi. Tädillä on tästä kokemusta vaikka kuinka ja paljon.

Ja kun viimeinen sulki oven, mä vähän aikaa varmistelin, että ne ovat kans poistuneet tästä pihapiiristä ja niin mä sitten ryhdyin hommiin. Etsin purkkapussin tassuihini. Olihan siinä vähän tavallista suurempi urakka, kun piti saada se laatikko auki, mutta kun tarpeeksi yrittää, niin yleensä ne asiat sitten ratkeavat jotenkin. Sain kuin sainkin siis laatikon auki.

Nautin purkka-annoksesta kaikessa rauhassa. Mutta sitten ei enää ollutkaan niin kivaa. Tuntui, että maailma vähän pyörähteli silmissä. Kävin juomassa ja syömässä. Mutta heikotti. Heikotti todella paljon.

Junnuassari tuli sitten kotiin ja meikälikka oli vähän reporankana. Xylitol ei nimittäin ole tarkoitettu koiranruuaksi. Sen meillä tietävät kaikki.  (Tästä lisää xylitolmyrkytyksestä.) Junnuassari soitti tädille duuniin, että nyt se Ronja kuolee. Mä yritin sanoa junnulle, että eipäs nyt ruveta heti hautajaisia järjestämään. Tätikin yritti lohduttaa sitä sen kun töiltään ehti.

Assari tuli sitten kotiin käytti mut vessa-asioilla ja jaksoin juuri ja juuri raahautua takaisin kotiin. Sitten tuli täti kotiin ja sanoi, että nyt teit kyllä taas pahan tempun Roivainen. Tädin ääni oli vähän huolestunut.

Maanantai on harkkapäivä junnuassarille ja assarille. Täti pakkasi mut autoon ja syötti mulle vähän sitä sun tätä, että verensokeria saataisiin ylöspäin.

Palattiin sitten kotiin. Pääsin sisälle ja sitten multa tuli yrjöt matolle. Sitten uudestaan ja vielä uudestaan ja vieläkin uudestaan. Täti ja assarit siivosivat koiranoksennusta, mutta kukaan ei kumma kyllä marmattanut yhtään.

Sitten yöllä täti heräsi siihen, että mä lorotin eteisen lattialle suuuuuuuuuuuuren lammikon. Siihen täti sanoi, että se ei ole assareiden takia koskaan valvonut öitä, mutta näköjään koiran takia sitäkin pitää tehdä.

Selvisin siis hengissä, vaikka 130 g:n purkkapussi oli lähes täynnä.  Täti sanoi, että purkat täytyy säilyttää vaatekaapin ylimmällä hyllyllä ja joka säännöstä poikkeaa saa sitten siivota talon mun jäljiltäni. Täti on kyllä aika kova määräilemään.

Terveisin

Ronja

purukumikoira

Lähetetty Windows Phonesta