Koppakuoriaisesta perhoseksi tai Ladasta Jaguaariksi

Kuva MM

Brändäys koppakuoriaisesta perhoseksi

LinkendIn:ssä (en mainitse nimeä, sillä en ole kysynyt lupaa) eräs kirjoittaja  mainitsi pohtineensa, että jos koppakuoriainen haluaisi brändätä itsensä perhoseksi, muuttuisiko asiat parempaan suuntaan? 

Ajatusleikki on niin mielenkiintoinen, että en malta olla tarttumatta siihen, etenkin kun näin lomalla on aikaa kirjoitella vähemmän vakavasti. Ja koskapa nyt vähän kirjoittelen niitä näitä, lienee tämä Tädin eläintarha juuri sopiva foorumi tällaiselle kirjoittelulle. 

Jäin, ajatuksen luettuani,  pohtimaan tulisiko koppakuoriaisesta valeperhonen vai muuttuisiko se oikeaksi perhoseksi, jos se vain ryhtyisi brändäämään itseään? Riittääkö hyvän brändin rakentaminen vai pitääkö oikeasti myös muuttua. Siis noin niin kuin lähtökohtaisesti. Millainen prosessi perhoseksi muuttumiseksi vaadittaisiin, ja jos se sitten onnistuisi, hyvällä koulutuksella ja oikeanlaisella asenteella, osaisiko koppakuoriainen olla perhonen? Tai mitä se vaatisi koulutuksen jälkeen tai aikana?  Millaisen identiteettikriisin koppakuoriainen joutuisi käymään läpi tässä prosessissa? Kuinka koppis hommassa onnistuisi? Etenkin, jos se sielultaan olisi yhä se koppis. Olisiko tällaisella prosessilla minkäänlaisia mahdollisuuksia onnistua?

Lainaviitassa toimiminen ei ole kaikille ongelma

Joillekin lainaviitassa oleminen ei tuota mitään ongelmia. Tällaiset "parkettien partaveitset" ottavat tilanteeseen sopivan naamion näppeihinsä ja ilomielin liihottelevat päiväperhon lailla paikasta toiseen. Mitä vähemmän tietoa sen suuremmalla vauhdilla ja surinalla. Valelääkärinä toimiminen lienee tästä yksi hyvä esimerkki. 

Tuo dilemma on muuten todella mielenkiintoinen. Valelääkäri teki yllättävän vähän vääriä diagnooseja, mutta niistä nousi tavattoman suuri kohu. (Toki ymmärrän pointin ja tuomitsen toiminnan, enkä siksi käsittele sitä puolta tässä kirjoituksessa sen tarkemmin.) Laillistettu lääkäri tekee luultavasti aika monta virhediagnoosia, joista vain osasta kohistaan. Saako siis oikea lääkäri tehdä virheitä enemmän kuin valelääkäri. Tekeekö ammattipätevyys virheistä laillisempia ja "kaikille sattuu joskus" -juttuja? Se on myös tavattoman mielenkiintoinen kysymys.

Opettaja-papin esiaste?

Kuoriutuukohan  minusta pappi, kun jatkuvasti saarnaan talouden ymmärtämisestä yritystoiminnassa, oman tavoitteen asettamisesta ja elinikäisen oppimisen merkityksestä? Mikä on se tulevaisuus, jota saarnallani lupaan? Elintasotaivas vai työhelvetti?

Kumpi myy paremmin. Saarna, jossa lupaan elintasotaivaan kaikille niille, jotka jaksavat yrittää kerrasta toiseen vai se, että ilman työntekoa ei voi menestyä, mutta kovakaan yrittäminen ei takaa menestystä.Toivoa vai epätoivoa?

 

Mikä olikaan tavoite?

Mutta jos palataan alkuperäiseen kysymykseen muuttuisivatko asiat parempaan suuntaan, jos koppakuoriainen brändäisi itsensä perhoseksi? Ensinnäkin pitäisi aluksi kysyä, mikä oli tavoite? Mihin suuntaan asioiden haluttiin muuttuvan? Tapahtuiko halutunlaista muutosta?  Millaiselta muutos tuntuu? Onko suunta oikea? Ovatko asiat paremmin tai huonommin kuin ennen brändäystä? Muuttuuko mikään muu kuin brändi?

 

Jos tavoite oli vain brändäytyä perhoseksi, ilman, että oikeasti edes haluaisi muuttua muuten perhoseksi, lienee kysymys valeperhosesta, kuten jo tekstin alussa viittasin. Siis tyypistä, joka on edelleen koppis, mutta näyttää perhoselta. Kuitenkin kaikissa tilanteissa toimii kuiten koppis, koska perhoselta on vain ulkokuori tai halu olla kuin perhonen.

 

Kiteytyykö tässä dilemmassa ammattilaisen ja wanna be -ammattilaisen ero? Vai yksi suosikkiaiheeni, tyhjien kattiloiden kolina? Tästä ilmiöstähän se kai osaltaan kertoo, Satu keisarin uusista vaatteista? Lada ei taida muuttua Jaguaariksi tuotemerkkiä vaihtamalla.

 

Lähteet ja lukemisto

 

Mannila, M. (2015). On tutkitusti todettu, että tyhjät kattilat kolisevat eniten. Perheyrittäjyys. (4.1.2018).