Elämäni sohvanaluskissana


Kuvat MM


Mau,

Minä olen Lupu. Kissa. Muutin juuri länsirannikolle tuolta Keski-Suomesta. En ole vielä oikein varma, mitä tästä ajattelen, mutta ehkä asia selviää vähitellen.

Mutta ei sitä tiedä aamulla kun kissansilmänsä avaa, minne kohta joutuu. Meille kotiin tuli sellainen vanhempi naisihminen siis sellainen  20 ja risat jonkun samanlaisen ihmisen kanssa. Menin vähän pyörähtämään siinä eteisessä ja totesin, että niillä on ruokaa mukanaan. Nam.

Oli kuulkaa ovela tämä nainen. Jätti ne kuljetuskoppansa siihen lattialle ovet selälleen ja siellä sisällä oli juurikin meikäpojan suosikkinaksuja.  Meikäpoika on aika reipas ja siksi meninkin heti kohta syömään niitä, sillä eihän herkullisen ruoan pidä antaa pilaantua ja aina on lisäksi olemassa sellainen vaara, että lajikumppani nappaa ne naksut naamaansa. 

Ei olisi kyllä pitänyt tehdä mitään niin tyhmää, sillä heti kohta se nainen laittoi sen kopan oven kiinni ja naps. Siellä oltiin. Loukossa. Minkäs sille voi. Uteliaisuudesta sakotetaan. Ja kulinarismistakin näköjään.

Vähän aikaa meni ja niin oli sitten mun kaverini Ellakin kopitettu. Se sentään ymmärsi vähän vastustella. On ilmeisesti ennenkin istuskellut kopissa.

Sitten me lähdimme ulos ja autoon. Huh. Matka oli kuulkaa pitkä. Se kesti ja kesti. Katselin siitä ulos ikkunasta ja välillä vähän nukuin. Yritin kyllä painaa tarkasti mieleeni sen reitin, että osaan takaisin kotiin, jos pääsen sopivan tilaisuuden tullen livahtamaan pakoon. 

Ella ei tykännyt matkasta yhtään. Se kertoi sen kovaan ääneen ja kaapi melkein kaiken mahdollisen kuivikkeen ulos omasta kantokassistaan. Siis se mukana ollut setä  ajoi sitä autoa ja se täti istui meidän kanssa takana. Niillä oli kai joku diili. Kun toi Ella siinä riehui, niin se setä sanoi, että aika tyypillistä vanhempien naisen käytöstä tuollainen riehuminen ja huutaminen. Sitten se vilkaisi peruutuspeiliin ja oli vähän sen näköinen että ooooops. Täti ei sanonut mitään, hengitti vain pari kertaa vähän syvempään. Sai sitten ilmeisesti pidettyä sanat sisällään. No se setäkin vaihtoi tosi nopeasti aihetta ja sanoi, että hyvin kulkee tämä sun autos. Sitten se kyseli kaikenlaista siitä autosta ja sanoi, että on hyvä matka-auto. Että on kiva ajaa ja silleen. Mutta ei taida meidän täti ihan heti tuota kommenttia unohtaa.


No  jossakin välissä Ella hoksasi, että sen koppi ei ole ihan 100 % hyvin kiinni. Se käytti tilaisuutta hyväkseen ja tuli pois sieltä kopista. No tapansa mukaan se tietenkin alkoi heti hieroa tuttavuutta siihen naiseen. Meni sen syliin ja istui siinä koko loppumatkan ihan Vaasaan saakka.


Tulimme sitten tänne tädin kotiin. Kun täti avasi kopin oven, syöksyin vauhdilla ulos sieltä ja menin aivan ensiksi sinne kylppärin allaskaapin alle ja sieltä syöksyin pesukoneen taakse. Se nimittäin vaikutti vähän paremmalta paikalta, kun se allaskaappi.  

Täti lähti sitten hakemaan tavaroita autosta ja viemään sen kuskina olleen sedän pois. Sillä välin livahdin olkkarin sohvan alle ja sinne sitten päätin jäädä. Sanoin Ellalle, että en tule ikinä pois täältä.

Täti yritti houkutella minua sieltä pois. Antoi vähän ruokaa ja sitten silitteli. Saat kuule silitellä jonkun aikaa, sanoin loukkaantuneena. - Olisithan sinä voinut minuakin siellä autossa ottaa vähän syliin. 

Täti ei näytä luovuttavan helpolla. Kävi juttelemassa monta kertaa ja avasi sen sohvankin ikävästi. Ei ole enää sellaista hyvää piiloa, vaan se näkee minut puoliksi.  No minä vähän myönnyin ja annoin tädin silittää. Ihan vähän, niin vähän, että sille tädille tuli vähän hyvä mieli. 

Ja koska näyttää siltä, että palvelu ei pelaa sinne sohvan suuntaan ollenkaan, on parempi poistua sieltä. Täytyy myöntää, että on se vähän mukavampaa istua pöydällä kuin maata ahtaassa kolossa siellä sohvan alla.

Sunnuntaina illalla tulin sitten vähän pois sieltä sohvan alta. Ja aamulla söinkin ja kävin vessassa tarpeillani.  

Kun täti sitten tuli töistä se ei meinannut löytää minua mistään. Etsi joka paikasta ja sitten älysi tulla saunaan. Olin lauteiden alla piilossa. Sanoin, että nyt on tilanne sellainen, että tuo Ella ei ole ollenkaan kiva. Se käy uhkailemassa. 

Täti sanoi, että kannattaisi nyt selvittää välit ja käyttäytyä ihan vain rauhanomaisesti.  Harkitsen asiaa. Ainakin vähän. 


Terveisin

Lupu
sohvanaluskissa

Kommentit

Lähetä kommentti