Siirry pääsisältöön

Mau, minä olen Ella

Kuvat MM 

Mau!

Minä olen Ella, Tädin eläintarhan uusi kuningatar.  Palvelijani täti ei kyllä ymmärrä kissoista vielä kovinkaan paljoa, se täytyy heti näin alussa todeta.  Tänään siis koin järkytyksen, kun meille kotiin tuli joku täti ja joku setä, joka oli sen tädin autokuskina. Heti ovella, jonne erehdyin menemään vastaan, kohtelias kun olen, ne alkoivat höpistä heti jostakin Vaasasta. Voipojat, jos olisin ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa, niin olisin heti sukeltanut niin lattianrakoon, että eivät olisi löytäneet mitenkään. 

No tämä kavala naishenkilö tuli kahden kuljetuskopan kanssa sisään ja avasi niiden ovet. Kopan sisällä oli ruokaa. Lupu meni sellaiseen häkkiin ja se nainen työnsi oven kiinni ja sanoi, että terve.

Siinä vaiheessa meikälikan hälärit alkoivat kilahdella, mutta mun palvelijani E teki aivan selvästi yhteistyötä tuon kavalan naisen kanssa ja niin ne yhteistuumin työnsivät minut sitten toiseen kuljetuslaatikkoon.

Se setä ei osallistunut ollenkaan tällaiseen väkivaltaiseen puuhasteluun. Täti sitten raahasi meidät autoon ja istui sinne takapenkille. Ja matka alkoi. Ja se kesti, ja kesti ja kesti. Jossakin kuulemma Saarijärven takamailla huomasin, että se mun loukkuni ovi ei ole kunnolla kiinni ja naps, työnsin pääni ulos ja olinkin kohta sen häkkyrän katolla. Täti kattoi ihan ihmeissään. - Mau, sanoin vähän loukkaantuneesti. - On tämä kumma juttu, että lähdetään maapallon ympärysmatkalle eikä ollenkaan huolehdita rapsutuksista ja hieronnasta. Heti menin sitten sen tädin syliin ja vaadin rapsutuksia. Heti kun rapsutukset loppuivat, kysyin, että mikäs nyt mättää, eikö niinkun ymmärrys riitä, että kissoja täytyy rapsutella juurin niin paljon ja juuri niin kauan kun kissat haluavat. Hitaasti asia meni perille, mutta meni kuitenkin. Siinä minä sitten istuin koko loppumatkan tädin sylissä ja heti komensin kun täti vähänkin yritti lopetella rapsutuksia.

Lupu oli niin järkyttynyt, että ei sanonut mitään. Nukkui välilillä ja välillä tuijotti ulos.

Kun sitten saavuttiin tädin luukkuun, niin minä kävin heti tarkastamassa paikat. Raapimispuu oli uusi ja kivan värinen. Tosin se oli alkeellinen. Ei mitään kerroksia, niin kuin kotona oli. Mutta saa kelvata. Jos ei kohta tule uutta, niin ryhdyn luonnollisesti neuvottelemaan asiasta. Muutama raapaisu sohvaan (oli muuten oikein hyvän tuntuinen raapimisen näkökulmasta) ja ehkä sitten homma hoituu.

Yritin houkutella Lupua pois sohvan alta. Sanoin sille, että ei täällä ehkä kuitenkaan ole NIIN vaarallista. Ruokaakin on. Savulohi maistui kieltämättä ihan hyvältä. Olisin kyllä kaivannut ehkä vähän kermaviiliä tai smetanaa siihen palanpainikkeeksi. Ehkä täti tajuaa jossakin vaiheessa, että ne ovat kissalle hyväksi. 

No tässä nyt nämä ensimmäisen illan kuulumiset. Täytyy vähän tarkkailla tätä touhua. 


Terveisin 

Ella
tädin eläintarhan uusi kuningatar

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hirsitalon kengittäminen

Kuvat MM
Tänään päiväni alkoi kierretankojen sahaamisella tunkin tukiin. Tuttava, joka on entisessä elämässään ollut metallialan yrittäjä, hallitsee hitsaamisen salat ja osaa tehdä kaikenlaista, teki nämä tuet minulle. Kiitos!

Kesken sahaamisen pärisi puhelin. Seinäjoen K-Raudasta soiteltiin, että puutavara olisi tulossa, jos minulle sopii.  Toki sopii.

Yksi naapurinsetä piipahti ihmettelemässä kun täti sahaa tankoja ja tekee naiselle ihan epätyypillisiä asioita. Lähti vikkelästi pois, kun tajusi, että mitä meinaan ryhtyä tekemään. Pelkäsi luultavasti, että joutuu apupojaksi.


Tällaiselta nämä kapistukset näyttivät ulkoa, kun ne on kiinnitetty seinään.




Ja tällaiselta sisältä. Vastapuolella on puu.

Tuvan hämärässä...

Ja tunkki iskuvalmiina.




Moottorisalalla vain hirret poikki. Brun, brun....

Pätkä kerrallaan edettiin. Siis tätähän en tosiaankaan tehnyt yksin, vaan ystäväni avustuksella.


Tässä on saatu aikaan jo kolojakin.

Hirret täytyy pitää tallessa siihen saakka, että  uudet on saa…

Tädin kanssa mökillä

Kuvat MM
Hau Kamut!
Tuli sitten käytyä Tädin kanssa  käytyä mökillä.Täti poltti koko pitkän päivän siellä sen leivinuunissa puita. Leivinuuni savutti aika paljon. Sitä ei ole käytetty noin 30-40 vuoteen. Se on kostunut. Niin täti sanoi. Uuni kuulemma pitää lämmittää hitaasti. Tädin mukaan se tarkoittaa sitä, että uunia pitää lämmittää monena perättäisenä päivänä.


Minä katsoin ihmeissäni tuota Tädin touhuilua. On siinä paljon mustaa savua. Eikä puinen luukku toimi uunissa. No onneksi Tätikin tajusi sen ja teki väliaikaisen luukun tiilistä. Tosin ne olivat aika märkiä ja höyrysivät sitten oikein kunnolla.


Minä sain juoksennella pihalla vapaana koko päivän. Se oli kyllä todella mukavaa. Tutkin kaikki nurkat tarkasti, mutta pysyin Tädin lähellä kuitenkin. Sitten löysin kuolleen myyrän. Täti sanoi, että heti irti ja potki sen metsään.



Katsoimme Tädin kanssa aurinkoa. Ja minä uhittelin yhdelle lenkkeilijälle, joka käveli meidän ohi. Se oli joku setä, joka yritti jutella meikäläiselle. Mu…

Elämäni kallein lounas: tarjosi M. Pinta ja kattoi ja valmisti Hotelli Route Laihia

Söin eilen elämäni kalleimman lounaan. En sano nyt hintaa, mutta lounaan saaminen "ilmaiseksi" edellytti minulta mökin ostamista, joten syystä voin siis sanoa, että empiiristä kokemusta on nyt sitten siitäkin, että oikeasti ilmaisia lounaita ei ole. Olin jo melkein unohtanut koko lounaan, joten syömätömänä lounaasta olisi hyötynyt vain Laihian hotelli- ravintola Route.



Pääsivät yllättämään erittäin positiivisesti tädin nämä kaksi laihialaista yritystä. Ensinnäkin todettakoon, että täti on tehnyt aika monta asuntokauppaa (sekä osake että kiinteistö) elämänsä aikana ja M. Pinta Laihian Lakeuden asunto - ja kiinteistönvälitys LKV [A] Laihian kirkonkylästä pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Asiantuntemus oli aivan omaa luokkaansa.
M. Pinnan 37  vuoden kokemus asunto- ja kiinteistönkaupassa näkyi. Hän on myös julkinen kaupanvahvistaja, joten kiinteistönkauppa hoitui hänen luonaan varsin näppärästi. Lisäksi M. Pinta on toistaiseksi ensimmäinen välittäjä, joka oli koonnut ka…