Siirry pääsisältöön

Täti söi Oskarinleipää

 Kuvat MM

Hau, hau!

Täti valmisti lauantaina Osakrinleipää. En kyllä ymmärrä, että se voi syödä Oskarin leivän, mutta ei kai sitä tarvitse koiran kaikkea tajutakaan. 

Täti yritti olla olevinaan oikein hieno ja se osti jotakin rapua siihen. Hmm... se antoi mun maistaa sitä. - Pthyi, sanoin minä. - Mitä ihmettä moskaa tämä oikein on olevinaan?, kysyin minä ja juoksin pakoon. Eihän tuollaista kukaan voi syödä, sanoin ja olin todella loukkaantunut. Täti sitten kuitenkin laittoi sitä leipänsä päälle, kun oli sitä moskaa ostanut. Ei sekään siitä kuitenkaan tykännyt, vaan heitti sen sitten roskiin.

No kyllä minä ymmärsin, että tätiä kovasti se asia harmitti, mutta eihän nyt kaikkea pidä syödä, mitä sattuu kaupasta löytämään.

Terveisin 

Karo
maistajakoira



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sukkaa pukkaa

    Kuva MM Innostuin sukkahommiin. Meinasi olla vähän haastavaa, kun ei ole vuosiin neulonut kuvioneuleita.    Ohje löytyy Diyprojects_finnish -blogista. Kuten blogissa todetaan, kuvio on marimekon omistama ja näinollen sen käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

Kattoremppaa arvottomassa kiinteistössä

  Kuva MM    Olen viimeisen parin viikon aikana hieman surillisena seurannut, kun naapurin mummon taloon tehdään kattoremonttia.  Mummolla oli talossaan vankka tiilikatto ja se olisi ollut pientä huoltopesua vailla, mutta mummolle on myyty katon vaihto.  Eikä tuota vaihdetun katon hintaa saa koskaan takaisin, sillä kiinteistö on muuten vanha ja remppaamaton. Käytännössä nykymittapuulla purkukuntoinen.   Harva nykyihminen ostaa tuollaista taloa itselleen. Yleensä valitaan uudempi, jota ei tarvitse remontoida ja jossa ovat kaikki nykyajan mukavuudet.    Erityisen surulliseksi tämä saa minut, koska tuollainen muovilla pinnoitettu pelti ei kestä. Se muovi alkaa kuoriutua katosta pois. Minulla on siitä todiste oman edesmenneen äitini talossa, jossa oli tehty kattoremontti. Taloa on tosin kyllä muutenkin reomtoitu ja siihen on rakennettu sinänsä asiallinen ja talon muotoinen lisäosa (ei sellaista rumaa elintasopattia, mitä näki yhteen aikaan)....

Pohjalaistalo

Kuva MM   Kun etsin itselleni kotia muutama vuosi sitten, niin haaveissani oli tällainen kaksifooninkinen. Sellaista ei juuri silloin ollut tarjolla kohtuullisen keskustaetäisyyden päässä. Kiva kohde oli myynnissä (ja on edelleen myynnissä) 25 kilometrin päässä. Työmatkaa olisi kertynyt  yli 50 kilometriä suuntaansa ja nyt sitä kertyy yhteensä sen verran päivässä.    En ole kuitenkaan laittanut unelmia vielä ihan mappi ö:n. Kuka tietää, jos tuollainen odottaa jossakin järkevän matkan päässä kaupungin keskustasta.