Haukotus.... mua kuulkaa vähän väsyttää tämä elämä täällä tädin luukussa. Eilen tuli rampattua kolmisen tuntia siellä sun täällä ja tänään sitten aamulla taas kävelimme ensalkuun tunnin lenkin. Voi kuulkaa, käytiin meren rannalla ja yhden ihanan mutaojan reunalla, mutta täti ei päästänyt mua kumpaankaan paikkaan, vaikka mä yritin opastaa sen hienovaraisesti molempiin paikkoihin. Täti sanoi, että se ei harrasta avantouintia. En kyllä tajunnut ollenkaan, sillä mä en nähnyt missään avantoa, mutta avovettä oli senkin edestä.
No se siitä. Sitten me tultiin tänne kotiin. Nähtiin ulko-ovella yks naapurikin ja se meinasi tulla liian lähelle tätiä ja mä vähän varoitin sitä. Murahdin ja näytin hampaitani. Se oli ensimmäinen varoitus. Seuraavalla kerralla mä en kauhian paljon taida vaivautua varoittamaan. Tädin lähdelle on turha pyrkiä.
Sain yhden perintöleun. Siis tämä on Ronjan vanha. Ronjalla lelu kesti kaksi vuotta. Se oli saanut sen silloin kun se oli muuttanut tädin luukkuun ja mä tein tästä selvää alle vuorokaudessa.
Mulle ei oo myöskään kelvannut nukkumapaikaksi työpöydän alusta, jossa mun patjani oli eka. Täti luuli, että mä haluan saman kämpän. Sanoin tädille, että ei kuule käy. Mä haluan nähdä kaiken, mitä talossa tapahtuu ja siksi mä raahasinkin patjani keskelle lattiaa. Ei se kuulkaa nyt niin voi olla, että koira ei sentään saa mistään asiasta päättää. Ja makuuhuone on kyllä yks sellainen juttu, joka on aika tärkeä asia.
Terveisin
Elsa
sisustajakoira
sisustajakoira
Lähetetty Windows Phonesta
Kommentit
Lähetä kommentti