Hau....
Täti tänään epäili mun kyvykkyyttäni löytää paikasta a paikkaan b. Epäily alkoi siinä kun mä en löytänyt keittiöstä tietäni ulos. Täti kysyi, että osaanko mä ylipäätään kulkea minnekään? Yritin olla mahdollisimman pienenä ja näkymättömänä. Minäkö? Täälläkö? Selitin tädille, että mä vaan hoidan tässä koiranvirkaani.
En kyllä ollenkaan ymmärrä sitä, että miksi en saa olla keittiössä paimentamassa kun täti ja assarit syövät. Olisi mielestäni erityisen tärkeää huolehtia siitä, että jos lattialle sattuu putoamaan jotakin mun mielestäni herkullista, niin saisin sen heti korjattua parempiin suihin. Säästyisi tätikin siltä, että se joutuu kumartumaan ja nostamaan pudonneet ruoat.
No eihän sitä ruokaa nyt siis usein putoile, mutta ymmärrättekö, että sellainen varmistus on aina paikallaan. Se on vähän kuin turvaverkko trampoliinin ympärillä: jos sattusi putoamaan, niin sitten olisi joku joka ottaa kiinni.
Terveisin
Elsa
paimenkoira
Ilman muuta paimenkoiran tehtävä on paimentaa pudonneita ruuan paloja ;)
VastaaPoistaHau
PoistaNiin minustakin. Täti ei vaan näytä käsittävän noinkaan yksinkertaista asiaa.