Lähdettiin sitten sunnuntain kunniaksi metsälenkille. Metsään menemiseen tarvitaan täällä kaupungissa autoa. Eka siis mä joudun hyppäämään autoon ja sitten istuskelemassa hetkisen siellä takaluukussa. Onneksi tällaisessa maalaiskaupungissa metsä ei kuitenkaan ole ihan järjettömän kaukana.
Huomasin, että ei tuo täti nyt ihan niin nuija ole, mitä äkkiä voisi luulla: se tajus päästää mut irti. Ja kyllä mä sitten juoksinkin! Otin sellaiset spurtit, että alta pois. Juoksin ensiksi kaikkien eteen ja sitten juoksin assarin luo ja sitten tädin luo ja sitten taas assarinluo.
Meinasi välillä jo vähän väsyttääkin. Metsässä joutuu kuitenkin juoksemaan vähän sellaisessa epätasaisessa maastossa.
Mut tuli tosi , tosi kuuma. Onneksi täti ei ihan kaikkea huomaa. Esim. tämä ihana lätäkkö jäi siltä ihan näkemättä. Mä syöksyin suoraan makaamaan sinne. Oli tosi mukavaa, kun olin juossut ihan täysillä, päästä vilvoittelemaan siihen veteen.
Tulkaas nyt sitten jo.
Lähetetty Windows Phonesta
Hienoa, että koiran voi edes joskun juosta vapaana.
VastaaPoistaVapaana juokseminen pitäisi olla jokakoiran oikeus. Valvottuna tietysti, mutta ehdottomasti kunnon irrottelu kuuluu asiaan! Paimenkoira on siitä hyvä, että ei lähde riistan perään vaan vartioi tarkkaan tätiä.
VastaaPoista<3 kyllä metsälenkki kuuluu jokakoiran oikeuksiin. Ja totta turiset: paimenkoira ei kovin kauas laumastaan lähde. On tarkoin seurattava, mitä lauman jäsenet touhuavat ja palautettava kaikki nopeasti paikoilleen. Itse toki voi käydä vähän huvittelemassa esim. sopivassa vesilätäkössä. Mitä mutaisempi sen parempi tietenkin.
VastaaPoistaIhanteenahan tietenkin olisi asua maaseutumaisessa ympäristössä ihan kaupungin kupeessa...