Viuhkan kanssa lenkillä


Kamut

Kävin sitten Viuhkan kanssa lenkillä. Oltiin ihan kaksistaan. Viuhka sanoi, että nyt ollaan kunnolla eikä kytätä kaikkia vastaantulevia. Mä sanoin, että koskas me ollaan sellainen sopimus tehty muka. Mulla oli kauhia hätä. Olin jalat ristissä ja en ehtinyt muuta kuin juoksemaan pensaikkoon ja tekemään asiani. Mutta sitten kun sain kaikki tehtäväni tehtyä, niin mun tuli ikävä. Tätiä. Aloin ulisemaan oikein surkealla äänellä ja vetämään Viuhkaa takaisin kotiin.
Viuhka sanoi, että on kyllä aika kova neliveto. Ja mä sanon, että on tuo Viuhka aika raskas vedettävä. Täytyy treenata, että saa sen liikkeelle ja siihen suuntaan, minne haluaa itte mennä. Se homma ei nimittäin ihan helposti onnistu.
Mä sanoin Viuhkalle, että kuule, jos se täti vaikka häviää sieltä. Enkä mä uskonut, vaikka Viuhka rauhoitteli, että ei se kädet taikinassa sieltä minnekään ehdi.
Sanoin, että en ole yhtään niin varma, koska täti on aika vikkelä ehtimään.
No sitten Viuhka antoi onneksi perille ja tulimme kotiin. Huokaisin helpotuksesta  kun näin tädin olevan edelleen keittiössä. Se leipoi porkkanasämpylöitä kun junnu niin kovasti niitä toivoi.
Viuhka sanoi, että et sä ihan tyhmä koira ole, kun tiedät kuka sulle tarjoilee ruoan. Mä kattoin Viuhkaa vähän varautuneesti. Hmmm... sitä ei tiedä, jos täti häviää, niin se ei oo yhtään kivaa.
Terveisin
Ronja
perhekoira


Lähetetty Windows Phonesta

Kommentit