Hau Kamut!
Täti ja sen kamutäti ja junnuassari päättivät kaasutella metsään. Minä pääsin mukaan. Voi kuinka se oli kivaa. Paimensin tätejä ja junnuassaria sen kun ehdin ja oli sitten ihan totaalisen väsynyt. Söin puolukoita varvuista ja sitten kekkasin, että pääsen helpommalla, jos syönkin jo valmiiksi poimittuja. Hmm... jostakin syystä tädin kamutäti ei tykännyt yhtään mun ajatuksestani. Se sanoi, että meetkös siitä koira äkkiä muualle.
Mä yritin kysyä siltä tädin kamutädiltä, että miksi sä sitten näitä marjoja poimit, jos niitä ei saa syödä? Otin viattomimman päänkallistusilmeeni ja laitoin korvani oikein kauniisti. Ei tehonnut. Täti taisi mutista, että kyllä mä koirat tunnen. Eli pieleen meni sekin yritys.
Tädit sitten kiipesivät yhdelle tosi isolle kivelle. Mä halusin kans. Mulla oli ekaksi vähän vaikeuksia päästä sinne, mutta otin oikein kovan vauhdin ja hyppäsin. Makasin kivellä tädin vieressä ja yritin kerjätä eväitä. Ei tehonnut. Leipien välissä ollut kinkku ja juusto tuoksuivat niin herkulliselta.
Olin kyllä sitten tosi onnellinen, kun päästiin takaisin autolle. Menin heti takakonttiin etten vaan jää metsään ja sitten kävin vaan nopeasti juomassa vettä. Tädillä on aina mulle oma vesipullo autossa.
Juoksemisesta olikin tullut tosi kova jano. Mutta kivaa se oli. Lähden taas mielelläni uudelleen metsäkeikalle. Vapaana juokseminen on nimittäin tosi kivaa ja sen mä osaan todella, todella hyvin.
Olisin jo oikein mielelläni lähtenyt kotiin samantien, mutta tädeillä ja junnuassarilla ei näyttänyt olevan kiire minnekään. Ne kaivoivat autosta esiin termospullon ja teepusseja ja jotakin pullaa. Siinä ne sitten jatkoivat syömistä tyytyväisen näköisinä, kehuskelivat kivaa syyspäivää ja sanoivat, että kyllä metsä on vaan niin kiva paikka.
Terveisin
Ronja
marjastajakoira
P.S. Täti sitten leipoi puolukkamuffineja. Assarit sanoivat, että ovat niin herkullisia. Sitten täti kyllä teki omenamuffinejakin. Niiden reseptit löytyvät Tädin Ostoskorista.
Lähetetty Windows Phonesta
Vai koitti syödä kuormasta? Se ei kyllä oo oikein suotavaa, ei ihme, että tädin kaveritäti ei suostunut siihen. Kiva kun oot saanut juosta vapaana. Taitaa olla sulle harvinaista herkkua.
VastaaPoistaTäytyy tunnustaa, että totta tuo on. Mä ajattelin, että pääsen paaaljon helpommalla, kun syön valmiiksi poimittuja.
PoistaMä pääsen yleensä noin kerran viikossa jonnekin juoksemaan. Jos en muualle niin tuohon räätälinsaareen...