Tädin kanssa lenkillä

Hau!

Minä olen tädin koira,  Ronja nimeltäni. Oikeastaan minua sanotaan Traineriksi tai Traikuksi tai Häntäseksi. Hmm... nimiä on aika monta. En ole oikein päässyt selville, mistä nämä kaikki nimet tulevat ja miksi niitä käytetään. Minulle on toisaalta aika sama miksi minua kutsutaan, kunhan palkkioista vaan sovitaan.

 

Rodultani olen saksanpaimenkoira ja paimennankin mielelläni täti ja assareita. Tykkään kun kaikki ovat paikalla ja minä voin vahtia, että mitään ei tapahdu.

 

Meillä on vähän surullista kun amattikissaa ei enää ole. Minä etsin sitä eilen aika paljon. Ymmärsin kuitenkin illan aikana, että kaveri ei taida enää tulla takaisin. Tajusin, että kaikki ovat surullisia ja kävin lohduttamassa jokaista. Nuolaisin pari kertaa poskelle ja painoin pääni junnuassarin syliin ja kattoin sitä silmiin ja sanoin, että tules leikkimään. Ja junnuassari tuli. Leikimme tovin ja meillä oli kivaa. Uskon, että junnuassarikin alkaa muistella Ottoa ja hyviä hetkiä, joita on viettänyt sen kanssa.

 

Samoin täti ja muutakin assarit. Kyllä se siitä. Elämä on tällaista. Täti sanoi, että se tietää, mutta silti se sattuu. No se on tietenkin totta.

 

No nyt minä sitten alan kirjoitella tänne vähän enemmän. Täti sanoi, että olisikohan blogin nimi pitänyt muuttaa mun nimelleni eikä tädin, mutta mä sanoin, että anna olla. Kyllä se tästä. Kirjoitan joka tapauksessa ihan mitä sattuu ja miten sattuu. Koira katsoo maailmaa ihan eri näkökulmasta kuin kissa. Meidän koirien maailmankatsomus on kissoja paljon kehittyneempi, sillä me käymme huomattavasti kauempana kotoa kuin nykyajan kaupunkikissat, jotka joutuvat olemaan kotona.

Kävin tädin kanssa tuossa taas lenkillä. Junnuassari oli mukana. Se on aika tavallista. Junnuassari tykkää kävellä, kuten tätikin, joten teemme välillä aika pitkiä lenkkejä.

Minä olin valppaana. Täti sanoi, että vähän liiankin valppaana.

Oli niin paljon mielenkiintoisia hajuja! Kevät on ihanaa, sillä se on oikein sellaista hajujen aikaa. Yksi tädin kamu sanoi kerran, että hajujäljet ovat koirien sähköpostijärjestelmä. Sellainen langaton netti. Viisaasti sanottu. Siksi meidän koiren on syytä antaa nuuhkia kaikki mahdollinen perusteellisesti.

Erilaisia koloja täytyy tutkia tosi tarkasti. Siellä voi olla vaikka minkälaisia viestejä.

Pääsin vähän tekemään hommiakin. Minä tykkään nimittäin tutkia tiettyjä asioita erityisen paljon.

Hmm... nuuhkutehtävä. Jep. Ei mitään erikoista.

Ei huomautettavaa eikä raportoitavaa sen enempää.

Terveisin

 

Ronja

Personal Trainer