Lintuja langoilla

Hau Kamut!


Kyllä kevät on oikein mielenkiintoista aikaa. Ensinnäkin nämä tuoksut! Kaikki tuoksuu todella mielenkiintoiselta ja vahvalta, kun lumet ovat sulaneet ja maa on kosteaa. Tätikin sanoi, että tuoksuu keväältä. Sillä on sentään moninverroin heikompi hajuaisti kun meikeläisellä.

Ja näin keväällä tuppaavat kaikki linnut, jotka ovat talvesta hengissä selvinneet, tulemaan takaisin Suomeen. Ne istuskelevat langoilla yks sun toinen ja soittavat suutaan. Tekisi, siinä kyllä niitä katsellessa, koirankin mieli pistää pataan heti useampi yksilö. Meinaa mennä ihan tassut solmuun, kun selaa keittokirjoja ja miettii, että millaisessa marinadissa seuraavan saaliinsa käsittelisi. Ammattikissan kanssa aina suunnittelimme sopivia lisukkeita pulu- ja lokkipaistiin. Tosin täti ei ole antanut mun hyökätä niiden niskaan. Olen kyllä monta kertaa yrittänyt. Esim. tänään aamulla olisi ollut neljä oikein suurta pulua. Nami! Yritin syöksyä niiden perään, mutta täti piti kiinni.
Ammattikissa kertoi minulle paljon tarinoita erilaisista linnuista. Minä tietenkin kuuntelin tarkasti ja merkitsin niitä muistiin kaiken varalta. Yksi ammattikissan lintutarina kertoi sellaisesta linnusta, joka oli ollut asustelemassa eräällä peräkylällä muutama pesimäkausi sitten ja sillä olivat kielenkannat erittän löysällä. Siellä kylällä olivat kyläläiset ajaneet  lopulta sen hottiaisen suurella rähinällä pois, kun se oli pitänyt suurehkoja bileitä jatkuvalla syötöllä. Oli ihan uutisoitu lööpeissäkin siitä tapauksesta. No kissanruoaksihan sekin hölmö tintti luultavasti päätyy jossain elämänsä vaiheessa. Ei kannata tyhmän tintin leikkiä yhtään kissan ja vielä vähemmän koiran kanssa. Sanotaanko niin, että varsinkaan, jos ei ole järkeä päässä tarpeeksi. Jos tuollainen aivokääpiö hottinen olisi lehahtanut liian lähelle partsia ammattikissan eläessä, niin se olisi sitten ollut pieni naps, kun ammattikissa olisi heilauttanut käpäläänsä ja siinä se olisi ollut sen kynsissä. Ammattikissa olisi takuuvarmasti antanut vähän osinkoa minullekin.

Harmi vaan, että täti ei ole hankkinut aikoinaan lintulautaa tähän partsin reunustalle. Olisi paaaaljon helpompi ollut ammattikissan kanssa pistää noita tinttejä pataan, kun olisivat siinä kosketusetäisyydellä liihotelleet. En vaan ymmärrä ollenkaan, että miksi täti on niin hellämielinen. Kuitenkin se ostaa kaupasta kaikenlaisia kala- ja lintuaterioita pakkauksissa, mutta kieltää  metsästämisen ilon. Asia, jota en oikeastaan ymmärrä ollenkaan. Eikä sitä kyllä ymmärtänyt ammattikissakaan.

Täti sanoi mulle, että vähäisimmistäkin asioista on kissoja ja koiria kivitetty, joten täytyy miettiä, mitä kaupunkilaiskolli ja kaupunkilaiskoira voivat oikeasti tehdä ja missä kohtaa soittaa poskeaan. Jos on tarpeeksi tyhmä, niin saa niskaansa kaikki naapuriston vihaiset lintubongaritädit ja -sedät. No totta puhuen mulla on ollut vähän sitä ongelmaa. Yhden karhusen kanssa on tullut vähän kiistoja, kun mä oon kommentoinut sen äänekästä laulua maanantaisin. Se siis möykkää lauatai-iltaisin ja kommentoin vasta maanantaina, kun täti ei anna mun vasta sille heti lauantaina. Täti on kieltänyt kaiken kommentoinnin multa, mutta mä en ihan hyväksy sitä. Mutta enhän mä nyt niin halpolla usko. Odotan vaan rauhallisesti, että täti ja assarit poistuvat, mä raportoin sen pienimmätkin liikkeet sille ittelleen. Luulis, että on tyytyväinen siitä, että sentään kuulee hyvin.

Terveisin
Ronja
Personal Trainer

P.S. Täti muuten sanoi, että sen on kyllä aika turvallista elää, kun eläintarhan blogillakin on ihan oma virallinen valvoja =D










Kommentit