Tänään tädin eläintarhaan hiipi suru. Ammattikissaa ei enää ole. Ototsta tuli enkelikissa. Se siirtyi tädin enkelieläintarhaan, jossa on jokunen kissa ja pari hevosta ja muita pienempiä eläimiä.
Oton ikää me emme tarkalleen tienneet. Se oli jotakin 14-16 vuoden välillä. Sopimussynttärit vietimme kuitenkin Otonpäivänä.
Otolla oli useampi raapimispuu, mutta tämä oli sen suosikki. Se raateli tätä uskollisesti päivittäin. Ensimmäinen havainto sen hiipumisesta olikin, että se ei enää teroittanut kynsiään.
Siisti se oli. Viimeisillä voimillaan se raahautui omaan vessaansa...
Elämä on tällaista. Siinä vaihtelevat ilo ja suru tasatahtia. Aina kuitenkin jossakin paistaa aurinko. Hyvä niin, sillä eihän varjojakaan voisi havaita, jos aina paistaisi tai ei tietäisi, että aurinko on, jos aina olisi vain varjoja.
Tämä blogi jatkuu. Näin ajattelen. Näkökulma muuttuu kissan näkökulmasta hieman toisenlaiseksi, kun kynään tarttuu Ronja Personal Trainer. Se kuvaa maailmaa omasta koiramaisesta näkökulmastaan. Sillä onkin kissaa paremmat mahdollisuudet havainnoida maailmaa vähän kotioven ulkopuoleltakin.
Terveisin
täti
:( Voi Otto-enkelikissaa...nyt se metsastää hyvillä mailla :)
VastaaPoista:( joo tämä on tällaista.
PoistaHaikea olo.
Otto oli niin hauska pakkaus.
Voi, miten surullinen uutinen. Ainut ilo on se, että Otto sai viettää vanhuudessaan luonanne kunnon kissanpäiviä <3
VastaaPoista:( kaikilla on vähän suupielet nyt alhaalla...
Poistakiitos kauniista sanoistasi <3 -kamu!
:( Voihan surku... aika sanattomaksi tällaiset uutiset vetävät aina. Senverran on vielä pakko kommentoida että hienon kuvan olet tähän valinnut, se kosketti. Kissat jättävät tassunjälkensä sydämiimme <3
VastaaPoistaOtto istuskeli tuolla Home-tuolilla keittiössä päivystämässä ja tämä oli sen
Poistasuosikki raapimispuu. Kaksi asiaa yhdistettynä, jotka muistuttavat siitä.
Totta... kissat jättävät käpälänjäljen, koirat tassunjäljen ja hevoset kavionjäljen sydämiimme <3
Suru tekee kipeää, vaikka tietää että Otolla on nyt hyvä olla. tulee toisia eläin.ystäviä, mutta Otolla on aina oma paikkansa, myös hänen blogiystäviensä sydämessä.
VastaaPoista<3 kiitos kauniista sanoistasi.
PoistaOtosta jäi meille paljon hyviä muistoja.
Se oli vaikuttava kissapersoona.
Vielä viimeisillä hetkilläänkin se oli The Kissa.
Otamme osaa.
VastaaPoista<3
PoistaVoih, otan osaa oton poismenolle
VastaaPoistakyllä eläimistä tulee tosi tärkeitä... :(
PoistaVoi miten surullista :'(
VastaaPoistaNiin on.
PoistaOtto oli niin persoona!
Otan osaa :( Mie luulin että Otto oli nuorempi, ei kyllä näyttänyt yhtään noinkin iäkkäälle.
VastaaPoistaKiitos Eija-h.
VastaaPoistaOton ikää ei tarkalleen tiedetty. Tuo arvio oli eläinlääkärin tekemä. Tosin hän sanoi, että näistä vähän enemmän elämää nähneistä ei aina tiedä.
Voi voi, voimia vaan suruun!
VastaaPoistaKiitos Kirsi.
Poista<3