Matolääkkeitä ja tädin pentutehdas

Mau Kamut!

Mä olen vähän pahoissa väleissä tänään tuon tädin kanssa. Ja Trainerikin on. Siksi teenkin paljastuksia taas oikein urakalla.  Päivän alku näytti lupaavalta. Täti heräsi kohtuullisen aikaisin, antoi minulle herkkuruokaani ja lähti Trainerin kanssa piiiitkälle lenkille. Ajattelin, että on tuossa ihmisessä sentään vielä jotakin hyvääkin.

 

Sitten se lähti junnuassarin kanssa kaupungille hoitelemaan asioita. Junnuassari on kasvanut ja se tarvii uusia vetimiä, että se ei jäädy tuulessa ja tuiskussa. Täti puhui samalla jostakin apteekkireissusta. No kuinka ollakaan me ei osattu millään tavalla tuon Trainerin kanssa ajatella, että se menee apteekkiin ostamaan loishäätölääkkeitä. Onhan se niistä puhunut jo kohta pari kuukautta, että täytyy hoidella kohta tuo loishäätö.

 

Täti tuli sitten kassit kädessä. Kasseja oli niin paljon, että assarikin joutui kameliksi. Niin käy aina, kun täti pääsee tuonne kauppoihin. No se istui alas purki niiden kassien sisällön ja kas kummaa kutsui sitten Trainerin luokseen ja heitti sille jotakin ilmaan. Traineri tietenkin ilahtui, että nyt tulee palkkoita ilman mitään sen enempää ja nappas "namun" ilmasta. No se on fiksu päästään, kuten mäkin, ja se huomasi heti, että nyt on tädillä jotakin muuta kuin pelkkää pientä herkkusiivua. Se sylkäs sen pillerin pois ja kattoi tätiä ja sanoi yäk.

 

Mä sanoin sille, että joo tuossa sä sen näet. Tyypin luonteen. Tulee ja tarjoilee kaikenlaista ja sitten kun sä tartut tarjoukseen, niin sulle valkenee vähitellen, että ei se tainnu ihan ollakaan niin reilu, miltä aluksi tuntui.

 

Täti kuitenkin pakotti Trainerin ottamaan ne pillerit. Otti vaan leuat käsiinsä ja työnsi kurkkuun ne pillerit. Traineri yritti pitää suutaan kiinni ja rimpuilla, mutta kuten on ennenkin tullut todettua, että jos täti oikeasti jotakin päättää, niin siitä on sitten oksat pois.

 

Mä arvasin, että mä oon seuraava. Menin jo vähän sivumpaan ja kun näin, että täti tulee kohden otin tassut esiin kera kynsien ja nappasin tätiä käteen. Täti sanoi, että jaahah. Katsotaan, kuka läppää ja ketä. Täti haki hanskat ja laittoi päähänsä suojalasit, otti meikeläisen syliinsä ja ryhtyi työntämään lääkettä suuhuni. Huusin tietenkin täysillä ja Traineri tuli auttamaan minua. Sentään yksi ystävä tässä talossa.

 

Olen nyt vihainen tädille. En anna sen ihmisen tulla viittä metriä lähemmäs. Mutta se, mitä lupasin alussa, niin sen minä kerron. Tädillä on pentutehdas tässä talossa. Siis pentutehdas. Kuulitteko?! Sillä on kaapinlausta täynnä erikokoisia villakoiranpentuja. Niitä on paljon ja ne ovat pääsääntöisesti väriltään mustia.

 

 

 

Terveisin

 

Otto

ammattikissa