Siirry pääsisältöön

Hermot hajoo



Mau!

Luoja, mitä touhua kamut! Tässä alkaa vähitellen olla naurut vähissä.... Tuo tädin personal trainer käy hotkimassa mun ruoat, se ajaa mut mitä kummallisimpiin tilanteisiin ja sitten se ei mukamas näe siinä yhtään mitään outoa. Eilen se kehtas vielä ladata kuvankin tuohon kirjoitukseensa, jossa se oikein esitteli kaikelle kansalle mun hädänalaista tilaani. Mä kysyinkin, että aikooko se tehdä tästä mun blogistani jonkun seiska-lehden, jonka jutuissa vaan tehdään pilaa toisten hädänalaisella tilalla ja saadaan kuvan julkaisemisesta vielä palkkiokin.

Ai niin. Meinas ihan unohtua. Omiin ruokiinsa se ei koske, jos mä saan mun herkkua. Se tulee siihen viereen kyttäämään ja sillä välin kun mä sähisen se hotkaisee kerralla kaiken suureen naamaansa. Sitten se venyttelee, sanoon huh ja menee nukkumaan, ihan niin kuin ei olisi mitään tapahtunut.

Eilen illalla täti ruokki meidät saunaan. Ollaan päivystetty siellä osa eilistä päivää. Se tuli heti sinne oven taa kytikselle, kun näki, että täti tuo meille vähän ruokaa.
Ollaan Prinsessan kanssa kyllä aika kiukkuisia. Tädin kanssa oli ennen oikeastaan aika mukavaa. Lisäksi tädin koulutus oli edennyt jo aika mukavasti... Oltiin iloisia, että kohta se täti tajuaa, mitä kissojen palveleminen käytännössä tarkoittaa.

Nyt täti on mennyt ihan pilalle. Se touhottaa aamulla ennen kukonlaulua lenkille ja puhkuu intoa ja energiaa kun se tulee takas. Oli kuulemma ollut tänäänkin viiden jälkeen niin ihana aamu ja auringonpaistetta ja että on kerrankin tekosyy mennä aamulla ulos, eikä kukaan pidä outona vaikka käppäilee rannoilla ja tiiraa lintuja ja istuu puistonpenkillä. 

Lisäksi täti sanoi, että se on saanut viikossa enemmän juttuseuraa kun koko elämänsä aikana, kun se on kulkenut tuon personal trainerinsa kanssa. Mä sanoin sille, että jos sä nyt oot vaan ollut juttuseuraa vailla, niin olisit sanonut, niin kyllä me oltais sulle enemmän tuon Prinsessan kanssa juteltu.

Täti siihen, että joo, mutta ei teidän kanssa voi mennä lenkille. No olishan voinut. Jos mä olisin tiennyt, että siitä, että mä en oo kauheen aktiivinen kulkemaan narussa seuraa tällainen mullistus, niin olisinhan mä oikeesti kyllä ryhtynyt heti kävelemään ihan kiltisti siinä.


Terveisin

Otto
ammattikissa

P.S. Istuin tädin sylissä ja kattoin tuota tapausta. Se on kuulkaa outo.  Se vikisee ja heiluttaa häntäänsä. Ei oo kaverilla oikein koodisto kunnossa. Ja kun mä heilutin sille häntääni niin se vaan heilutti omaansa entistä enemmän ja alkoi ängetä kuonoaan mun vatsaani. Mä sähähdin, että etkös nyt tajua, että häivy.  Se vaan kattoi ihmeissään, että ui? Ui, ui.
Grrrrrr....



Kommentit

  1. No ompas teil nyt sitten vauhdikasta elämää ;) Onhan se ihan väärin, että SE tulee syömään sun eväät. Koita vaikka ratsastaa sillä, se vois olla ihan kivaa. Sais Ronjakin sisällä liikuntaa, jos ei täti sitte niin usein lähtis ulos:)

    VastaaPoista
  2. Mau!

    On. Liikaa vauhtia. Tädillä on aivan liikaa vauhtia.

    Täti sanoi mulle, että siinäs näet, miltä tuosta Mirristiinasta on tuntunut, kun mä oon syönyt sen eväät. Hmmm....
    Mirristiina on pitänyt mulle seuraa saunan lauteilla. Tosin se on itte välillä käynyt syömässä keittiössä ja täti on tarjoillut mulle lauteille.

    Ottaa vaan nyt niin päähän...

    Terveisin

    Otto
    vihainen ammattikissa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sukkaa pukkaa

    Kuva MM Innostuin sukkahommiin. Meinasi olla vähän haastavaa, kun ei ole vuosiin neulonut kuvioneuleita.    Ohje löytyy Diyprojects_finnish -blogista. Kuten blogissa todetaan, kuvio on marimekon omistama ja näinollen sen käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

Kattoremppaa arvottomassa kiinteistössä

  Kuva MM    Olen viimeisen parin viikon aikana hieman surillisena seurannut, kun naapurin mummon taloon tehdään kattoremonttia.  Mummolla oli talossaan vankka tiilikatto ja se olisi ollut pientä huoltopesua vailla, mutta mummolle on myyty katon vaihto.  Eikä tuota vaihdetun katon hintaa saa koskaan takaisin, sillä kiinteistö on muuten vanha ja remppaamaton. Käytännössä nykymittapuulla purkukuntoinen.   Harva nykyihminen ostaa tuollaista taloa itselleen. Yleensä valitaan uudempi, jota ei tarvitse remontoida ja jossa ovat kaikki nykyajan mukavuudet.    Erityisen surulliseksi tämä saa minut, koska tuollainen muovilla pinnoitettu pelti ei kestä. Se muovi alkaa kuoriutua katosta pois. Minulla on siitä todiste oman edesmenneen äitini talossa, jossa oli tehty kattoremontti. Taloa on tosin kyllä muutenkin reomtoitu ja siihen on rakennettu sinänsä asiallinen ja talon muotoinen lisäosa (ei sellaista rumaa elintasopattia, mitä näki yhteen aikaan)....

Pohjalaistalo

Kuva MM   Kun etsin itselleni kotia muutama vuosi sitten, niin haaveissani oli tällainen kaksifooninkinen. Sellaista ei juuri silloin ollut tarjolla kohtuullisen keskustaetäisyyden päässä. Kiva kohde oli myynnissä (ja on edelleen myynnissä) 25 kilometrin päässä. Työmatkaa olisi kertynyt  yli 50 kilometriä suuntaansa ja nyt sitä kertyy yhteensä sen verran päivässä.    En ole kuitenkaan laittanut unelmia vielä ihan mappi ö:n. Kuka tietää, jos tuollainen odottaa jossakin järkevän matkan päässä kaupungin keskustasta.