Mau kamut!
Täti on tässä päivänä muutamana pohtinut kotona ääneen sitä, että pitääkö tekemättömästä työstä maksaa palkkaa? Täti kun nimittäin on sen verran jo ikäihmisiä, että se on tottunut, että niitä kuuluisia ilmaisia lounaita ei ole tai jos on niin niitä ei ainakaan kovin monelle riitä ja joku maksaa sitten kuitenkin aina jossakin.
Tädillä on tässä tietenkin oma lehmä taas ojassa. (Sitä eläintä muuten tädin eläintarhassa ei vielä ole.) Se saa nimittäin opiskelijoilta kysymyksiä, että pitääkö kaikki tehtävät tehdä, että saa kurssin läpi. Täti sanoo, että senkin ajan, jonka opiskelija käyttää sellaisen viestin kirjoittamiseen ja täti sellaiseen viestiin vastaamiseen, voisi käyttää paljon hyödyllisemmin. Vaikka juuri tekemällä sitä tehtävää, kun on kysymyksessä opiskelija ja tekemällä lisää tehtäviä, kun on kysymyksessä täti.
Kun täti oli nuori, ajatella sekin on ollut joskus nuori, se oli kuunnellut Esa Saarista, joka oli sanonut, että kannattaa jättää se omalla kiirellä kehuminen väliin ja tehdä sekin aika tehokkaasti töitä, niin voi jopa saada jotakin aikaankin.
Aloittamisen vaikeus vaivaa niin tätiä kuin monia opiskelijoitakin. Aloittamisessa on se hyvä puoli kuitenkin, että yleensä asiat saa tehtyä, kun ne aloittaa. Täti ei oikein hyväksy sellaisia selityksiä, että kun on töissä, niin ei ehdi tekemään tehtäviä, sillä täti opiskeli viime talvena paaaaljon ja se kävi töissä ja teki tehtäviä itse ja teki tehtäviä opiskelijoilleen, tarkisti niitä ja silti se sai opintonsa valmiiksi. Ja opellakin on oma elämä, vaikka ei uskoisikaan. Tädillä ainakin.
Terveisin
Otto
ammattikissa
Kommentit
Lähetä kommentti