Tädin eläintarhassa

Mau kamut! Me jo eilen luultiin, että siitä päivästä tulee elämämme onnellisin. Aamulla nimittäin täti lähti assareiden kanssa autolla ja ne ottivat personal trainerin mukaansa. Luultiin eka, että ne meni juoksuttamaan sitä sinne sen trainerin kamujen luo, mutta kun niillä kesti ja kesti, niin me alettiin Prinsessan kanssa elää jo toivossa. Juteltiin siinä, että ehkä se täti on viimeinkin tajunnut, että toi traineri ei oo oikein oikea eläin tänne meille. Sitten kun ne illalla tulivat, niin assarit tulivat eka. Mä kysyin, että missäs täti on, mutta ei ne mulle vastanneet. Sitten yks assari vaihtoi piikkarit lenkkareihin, niin mä sanoin Prinsessalle heti, että voi hyvää päivää, eihän se minnekään...  Vähän ajan kuluttua siitä kun assari lähti, tuli täti. Ja assaria ei näkynyt, missään. Meni ehkä vielä tunti ja sitten mä sanoin Prinsessalle, että hohhoijaa. Tuolta se taitaa tulla. Ja niin se tuli ja oli ihan touhua täynnä. Se oli kuulkaa ollut tädin ja assareiden kanssa sta...

Valokuvatorstain haaste 251 "Seis! Läpikulku kielletty! Minne luulet meneväsi, meressä ei ole askelmia. Nostosilta on jumissa, eikä minulla ole lauttaa eikä sinulla voimia, sotilas sanoi ja upotti keihään. Eikä mitään muttia, ei mitään, ei Liisan kaninkoloa tai läpikuljettavaa vaatekaappia: Meri makaa keihäs rinnassa ja tuuli seisoo, on vain satuja. Mutta ritarilla on suhteita, hän voi kulkea läpi neidon ikkunasta, jalat edellä ja tukka takana. Niin lakanat venyvät ja avaruus, radat kohtaavat, solmut ja jalat, ulos ikkunasta, ikkunoiden alle, lakanaköyttä ylös, meren pinnalle." Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005

Hau ja Mau! Täti kokkasi tänään pariin kertaan ruokaa. Se on kova likka syömään. Me kuolattiin kimpassa, kun se laitteli karjalanpaistin tähteet leiville, kaivoi kaapista tähteeksi jäänyttä riisiä ja chilikastiketta, väänsi salaatin ja raastoi purkillisen pippuria ja alkoi syömään assareiden kanssa kilpaa. Eikä taaskaan pöydältä tippunut yhtään mitään meikeläisille. Tosin se lupasi Personal Trainerille riisin ja loput paistista. Prinsessan kanssa saatiin oma osuus jo tänään. On se kummallista, että täti saa syödä mitä haluaa ja ja koska haluaa. Käytännössä se syö tästä talosta kaiken leivän ja läskin. Ja karkit. Se on heti kuitenkin valittamassa, jos joku meistä pummaa tuplasafkat tai jotakin. Ikävä ihminen. Terveisin Otto ammattikissa Mirristiina prinsessakissa Ronja Personal Trainer

Mau! Meillä on nyt sitten koira. Ollut jo kohta 4 viikkoa. Täytyy sanoa, että ensikohtaamiseni sen tyypin kanssa oli kaikkea muuta kuin levollinen. Se syöksyi ensitekosekseen suoraan kuono kiinni minun naamaani ja se lipaisi kielellään päätäni, niin että en ehtinyt sanoa mitään. Säikähdin pahan kerran ja kavahdin pystyyn. Mitä hittoa, sä yrität ja kuka sä ylipäätään oot?, mä kysyin. Voitte vaan kuvitella, että kun kohtaa ensimmäisen kerran koiran, ja kun koira käy heti  liian tuttavalliseksi, niin siinä on vähän naurussa pitelemistä. Tosin oli narussakin. Täti nimittäin piti sitä narussa ja vaati sen istumaan. Täti parka. Sillä valui hiki ja sekään ei näyttänyt kauhean hyvin puhuvan koiraa siinä vaiheessa.  Ajattelin, että mitähän tästä seuraa. Mutta kun se tyyppi syöksyi nenälle uudelleen mä päätin, että kuule se on mun asiani kuka mua nuolee ja koska. Samalla vedin sitä käpälällä kirsuun ja sähähdin oikein kunnolla. En tiennyt oikein, mitä muutakaan siinä tilanteessa ...

...se tapasi ottaa osaa aina välillä valokuvatorstai -haasteeseen. Tosin on se antanut minun välillä laittaa kuviani siihen juttuun, mutta enimmäkseen ei kuitenkaan.  Nyt haasteena on paras kuva, niistä joilla on torstaihaasteisiin osallistunut. Haasteen nro on  250 . Jaa täti sanoi, että sillä on vielä se paras kuva ottamatta, mutta sellaisia kuvia, jotka ovat jääneet mieleen tilannekuvina täti sanoi, että sillä on.  Tällä kuvalla täti on ottanut osaa haasteeseen nro 167: hassu Hevonen näytti sille aika usein kieltä ja kerran se onnistu ottamaan siitä sitten kuvankin. Alempi kuva taas on tädin mielestä reipas kuva hevosesta ja ratsastajasta. Täti tykkää kentältä nousevasta pölystä kaikkein eniten. Mukavaa kesäviikkoa kaikille kamuille! Terveisin Otto ammattikissa

Hau, hau kaikille ammattikissan kamuille ja muille satunnaisille seikkailijoille! Täällä sitä on treenattu sitten tätiä kolme viikkoa. Täti on aika rasittava. Se herää aamulla hoputtamaan meikeläistä lenkille, vaikka olisin pitkän iltalenkin jälkeen vielä valmis nukkumaan aivan vähän. Minä nimittäin tykkään nukkua. No täti on aika rasittava muutenkin. Minä en saa vetää lenkillä yhtään. Pitää kävellä vaan pää tädin polven kohdalla ja seurata tätiä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että täti tarvitsisi välillä johtajaa. Sitten haukkuminen vastaantuleville kamuille on kiellettyä. Kyllä minä silti välillä haukun. Täti on siitä ikävä ihminen, että se kyllä pitää otteensa, vaikka kuinka yritän vetää. Se sanoi mulle eilen, että mua ei kuule yksi koira heilauta, kun ei hevonenkaan pystynyt. On kuulkaa kamalaakin kamalampaa asua tuollaisen jäärän kanssa. Muuten minä tapasin eilen yliassarinkin. En tiennytkään, että tädillä on peräti viisi assaria. No joo. Samaa maata oli tuokin assari, m...

 että assari I leipoi karjalanpiirakoita. Ja täti paistoi  niitä ja söi samaa tahtia muiden assareiden kanssa, eikä assari I meinannut saada itse mitään. Täti otti kuvia taas ...(tämä kuva on jo toukokuun puolelta). Eläntarhan viimeisin tulokas  vaan nukkui...luultavasti koiranunta. Meikäpoika onnistui hiippailemaan sen ohi herättämättä tätä tapausta... Se oli väsynyt piiiiitkän lenkin jälkeen eikä siitä ollut ollenkaan vahtikoiraksi. Eikä se meinannut jaksaa lähteä enää edes iltalenkille. Aamullakin ne lähtivät vasta kuudelta, kun ne yleensä jo tulevat silloin. Taitaa tädilläkin olla virta vähissä...vai johtuikohan se siitä, että se laittoi yhden assarin kisabussiin aamuyöllä? Ei kai. Terveisin  Otto  ammattikissa P.S. 1. Mä nukuin taas tädin vieressä ja tuo Personal Trainer oli kade. Se yritti tulla messiin, mutta täti pudotti sen lattialle. On tässä talossa sentään vielä joku järjestys. P.S. 2. Olen pettynyt assari I kun s...