Tädin eläintarhassa

Kyllä tässä on mouruttu kerran jos toisenkin, sillä tuo meidän täti tosiaan unohti tämän mun blogini salasanan aivan kokonaan. Alkaa olla luultavasti liikaa ikää tai tekemistä tai sitten molempia tuolla meidän tädillä. No nyt sitten kun Amalia alkoi jo huolestua se yritti kaivaa sen esiin. Ja löytyihän se sitten viimein. Täytyisi ihmisen pitää vähän parempaa huolta salasanoistaan. Etenkin kissan blogin salasanasta. Me ollaan Prinsessakissan kanssa eletty lokoisasti. Väillä ollaan vähän parempia kavereita ja välillä vähän vähemmän kavereita. No ei siitä kannata ottaa paineita. Elämä nyt vaan on sellaista. Täti ei tosin yhtään tykkää, kun minä aina puutun prinsessan tekemisiin. Käyn lätkimässä sitä pois ruokakipolta ja muuta sellaista. Täti sitten niistä asioista aikansa jäkättää, mutta yleensä se sitten aina lopettaa ajoissa. Kyllä se siitä vähitellen oppii, että meikäpojalle ei kannata kovin aukoa päätään. Tädin elämä on kulunut töitä tehdessä ja assareiden passaamisessa. Meidän e...

Mau! Sanoin tänään tädille, että kyllä nyt tätytyy laittaa nopeasti mun kuvani tänne, koska täällä on kaikkia tallikissoja ja prinsessakissaa nykyään. Kai on sentään kohtuullista, että mä saan kuvan omaan blogiini? Leppoisaa lauantaita kamut! Terveisin  Otto ammattikissa

Täti oli tallilla ja sanoi tavanneensa siellä tämän. Aika kivannäköinen likka. Hmmm.... Terveisin Otto herrasmieskissa

Mau sitten vaan Kamut! Nyt se on sitten totta. Täti kävi maksamassa tuon Prinsessan ja se siis jäi tänne mun riesakseni loppuelämäkseen. Jotakin hyvää tässä tietenkin oli, että saatiin sitten juhlat. Täti antoi tavallista isomman palan jauhelihaa. Prinsessa ei jaksanut syödä omaa annostaan ja niin mä tietenkin herrasmiehenä autoin sitä. Prinsessa sanoi, että se ei anna nyt yhtään haastattelua, mutta se kuitenkin poseerasi hattu päässä valokuvaajalle. Prinsessa oli kovasti ylpeää tuon hattunsa kanssa. Nuo naiset on sitten justiinsa tuollaisia. Täti ehti kyllä tuolle assarille jo pitää puhuttelun, sillä täti sai tuon hatun kamultaan ja se kuuluu tädin satumaisiin aarteisiin. Tälläistä täällä siis tänään. Terveisin  Otto ammattikissa

Mau Kamut! Mua hävettää tuon prinsessakissan puolesta. Mä luulin eka, että sillä on nyt joku tauti.  Kattokaa nyt itte sitä, miten se käyttäytyy, kun sitä harjataan ja silitetään? Tässä sekoaa nimittäin jo sivullisetkin. Mä täällä yritän sille kurnuttaa, että koita oikesti nyt vähän hillitä itteäs... No minkäs teet. Jotkut on vaan tuollaisia... Huh, huh. Mä oon aina luullut, että sukulaisiaan ei voi valita, mutta se sääntö ei näytä pitävän paikkaansa nykymaailmassa. Terveisin Otto ammattikissa P.S. Assari otti kuvat.

Mau! Tiedetään, että tädillä on kamera. Se on usein valmiina sen pöydän kulmalla, eikä sitä aina osaa pitää sillä tavalla varaansa. Jotenkin ei vaan jaksa. Siihen en ota kantaa, kumpi oli tuossa ensin. Sillä se on mielestäni epäolennaista. Elämässä on paljon tärkeitä asioita, mutta kyllä nukkuminen on yksin niistä kaikkein tärkeimmistä. Silloin kun nukkuu, ei kannata liikaa miettiä turhia asioita. Terveisin Otto ammattikissa

Mau kamut! Tädin nuoruudessa torstaina elettiin aina toivossa. Sillä pikkulauantai oli ohi ja tulossa oli oikea lauantai. Meidän sanotaan lähentyneen. Hmm... ehkä se on tädin ja assareiden toiveajattelua. Kun toivoo riittävästi asioita, ne ehkä joskus tapahtuvat. Onnelliset yllätykset vain tulevat ja ottavat kiinni. Tietenkin on mukavaa, kun on kaveri, sitä ei käy kieltäminen. Mutta ei ole mukavaa, jos kaveri on liian terävä ja peloton... ... sillä siitä seuraa huolta ja työtä liikaa. On kuitenkin kieltämättä aika mukavaa, kun on seuraa päiväunilla. Elämä on paljon jännittävämpää kun voi yhdessä kaataa yöllä pari tuolia tai raapia tädin sohvatuoleja.  Terveisin Otto kaverikissa