Kuvat MM
Hau Kamut!
Tänään taas tapahtui jotakin sellaista, joka osoittaa, että meidän täti on aivan liian tiukkapipoinen ihminen. Minä innostun aina, kun kuulen, että täti laahustaa rappusissa kohti meidän luukkua. Haukahdan yleensä pari kertaa ja sitten istun odottoamaan oven taakse, että täti avaa oven ja heilutan häntääni. Sitten täti yleensä ottaa takin pois ja rapstuttaa minua ja se onkin tosi kivaa.
Tänään täti sitten tapansa mukaan avasi oven ja minä istuin reippaasti oven takana. Mutta sitten oli jotakin aivan erilaista, mitä yleensä. Naapurin ovi oli ihan auki. Wow! Naapuri. Minä kovasti tykkään niistä kaikista mukavista ihmisistä, jotka asuvat siellä meidän naapurissa. Syöksyin sisään vauhdilla, mutta sitten jähmetyin kauhusta, siellä ei ollutkaan se meidän naapuri, vaan joku aivan vieras setä. Otin isot pultit siitä. Murisin ja haukuin ihan täysillä. Täti vielä kehtasi kutsua minua pois. Naapurissa vieras mies ja ovi auki ja täti ei edes yritä pelastaa naapuria!
No minä yritin. Murisin ja haukuin lisää ja en yhtään kuunnellut tätiä. Täti syöksyi naapuriin sisälle ja sanoi anteeksi, nappasi minut syliinsä ja juoksi meidän luukkuun sisälle. Sisällä se aloitti kamalan jäkätyksen. Jotakin se mutisi kiinteistönvälittäjästä ja asuntonäytöstä ja että sellaista tilaisuutta ei pidä mennä häiritsemään. Karkoittaa kuulemma potentiaaliset uudet naapurit.
Kiinteistönvälittäjä sanoi tädille, että hän kyllä ymmärtää koiria, että hänellä on kotona viisi koiraa. - Onneksi, sanoi täti minulle, onneksi se setä ymmärsi koiria! Muuten sinun olisi Koirapoika käynyt toooosi, toooosi huonosti.
No eivät sitten tulleet kumpainenkaan ajatelleeksi, että jos minä olisin itselleni ostanut siitä sijoitusasunnon tai peräti ihan vakituisen punkan. Saisin siellä omassa luukussani maata sohvalla, sängyssä ja olla keittiössä, ihan niin kuin itse haluaisin.
Terveisin
Karo
sijoittajakoira
Kommentit
Lähetä kommentti