Käyn kohtuullisen usein kirppiksellä. Valtaosa huonekkaluistani on kirppikseltä. Joopa. Voitte vaan kuvitella, että meidän sisustus on kuin suoraan Peppi Pitkätossun talosta. Joku voisi tietenkin kutsua tällaista jopa antiikin keräilyksi. Totta. Osa huonekaluista täyttää antiikin kriteerit.
Viuhkalla on sama harrastus: kirppiksillä kiertely. Nyt Viuhka oli sitten nähnyt muutamia valurautaisia asioita yhdellä kirppiksellä. Sinnehän me sitten yksissä tuumin suunnistimme katsomaan, että olisiko siellä vielä niitä juttuja. Olihan siellä. Löysin padan. Olen hiplannut tuollaista valurautaista pataa jo pitkään yhdessä kaupassa, mutta se ei ole raaskinut ostaa. Kirppikseltä löytyi käyttämätön valurautapata ja olin oikein tyytyväinen.
No sitten pieni paistinpannu tarttui myös hihaani ja wokkipannu. Pesin ne ja levitin niille paljon oliiviöljyä. (Jos tämä olisi tehty oikein, siinä olisi pitänyt paistaa siankylkeä, oikein sellaista rasvaista, mitä ei enää kaupoista saa.) Pyyhin sitten ylimääräisen rasvan pois ja sitten vielä kuumensin ne uudelleen ja ei kun vaan käyttöön. Wokkipannu (valurautainen) minulla jo olikin, mutta paistinpannuja ei ole koskaan liikaa. Ja koska Viuhkakin tykkää laittaa ruokaa, niin nyt meillä on sitten molemmilla omat pannut. Ei tule siitä riitaa.
Wokkipannussa voi paistaa vaikkapa poronkäristyksen. Saa kerralla vähän isomman satsin.
Terveisin
Täti
metsästäjä
Lähetetty Windows Phonesta
Kommentit
Lähetä kommentti