Hau, köh, hauh, köööh!
Täti on kiero. Kissa siitä jutteli monta kertaa, mutta mä en ottanut sitä tosissani. Nyt otan. Tänään nimittäin mä pääsin tädin kanssa muutaman kerran ajelulle. Eka heti aamusta yhden tädin kamun kanssa käytiin vähän rautakaupassa ostamassa ruuveja ja sikli ja osia poraan ja kaikkea muuta sen sellaista, mitä rakennusmiestäti tarvitsee tai kuvittelee tarvitsevansa rautakaupasta, kun täti rakentaa omituista seinää. Siis sellaista, mitä on vähän Peppi Pitkätossulla.
Elämä ei ole niin suoraa ja sileää, sanoi täti, joten ei tarvitse olla seinänkään. Tädillä on joskus outoja periaatteita, kuten huomaatte.
No rautakauppavisiitti ei kestänyt aivan älyttömän kauan.Tosin olisin kyllä siinä ajassa ehtinyt laittamaan auton sisustan uusiksi, jos mut olisi jätetty sinne yksin. Joo... nimittäin siihen hommaan mä en kauhean paljon tartte aikaa.
Täti ja sen kamu sitten ajelivat keskikaupungille. Niillä meninas mennä vähän vinksinvonksin niiden kurvailut, mutta oitis sitten ne löysivät sen yhden kaupan, jota etsivät. Mä en vielä siinä vaiheessa osannut epäillä yhtään mitään, mutta kyllä heti kohta sen jälkeen, kun täti lähti kauppaan ja se käveli niin päättäväisesti, niin mä aloin jo vähän epäillä...
No se tuli takas ja sanoi tyytyväisenä, että patteri löytyi ja se maksoi 12,90 €. No johan oli patterilla hintaa. Ei voi muuta sanoa.
Mä siinä vaiheessa mulkaisin tätiä vähän loukkaantuneena, kun se kattoi mun päälle ja sanoi, että eiköhän kohta hiljene.
Tultiin sitten kotiin ja täti heti väsäs jonkun pannan näköisen jutun kanssa ja työnsi sitä patteria sinne pantaa. Mä kattoin pää kallellani, että mitähän sä touhuat. Täti sanoi herttaisimmalla äänellään, että Roivainen, tää on sulle ihan ikioma. Täs kotelos on ihan sakemanni kuvakin. Oi, oi... tädin ääni oli kuin hunajaa ja mä tietty heilutin ihan vimmatusti häntääni, kun kuvittelin, että nyt on todella jotakin tosi hienoa saatavilla ja tarjolla.
Lähdettiin sitten ulos. Ja mä näin just sellaisen nappisilmävillakoiran, jotka saavat mun leukapieleni loksuttamaan 1600 kierrosta minuutissa, joten mä tietty aloitin. Sitten mä aivastin. Ja mä jatkoin ja taas mun piti köhäisitä vähän. Mä ihmettelin, että mitä ihmettä, että heti kun mä alan kertoa kuulumisiani, niin alkaa joku haju tulemaan kirsuun kysymättä ja pyytämättä. Mä kattoin tätiä ja yritin kaivaa tassullani kaulaani. Täti hymyili ystävällisesti ja sanoi imelällä äänellä, voi kuule Roivainen, tää on ihan parasta, mitä maailmassa on. Mä yritin jatkaa kuulumisten kertomista, mutta joka kerta, kun mä yritin, niin aina mun piti keskeyttää.
Ja nythän mulla olis kaikille asiaa aivan enemmän ja vähemmän, kun ollaan just muutettukin. Kaikki mun kamut haluaa tietenkin kuulla millaisessa talossa mä nykyään pidän jöötä. Höh. Täti ei osaa yhtään ajatella asioita laaja-alaisesti.
Täti ja sen kamu hyrisivät tyytyväisinä ja täti lähetti kiitoksia ja paljon terveisiä kamun kamulle, että tällaisen laitteen sai hyppysiinsä. Mä en lähetä terveisiä kenellekään. Oon lähinnä kiukkuinen.
Terveisin
Ronja
Personal Trainer
Ohhoh, onkohan kyseessä sellainen sitruunapanta? Meillekin sellaista neuvottiin, kun Montyvainaa ilmoitti koko talolle milloin Hesari tai posti jaettiin. Mutta kun ystävälliset naapurit eivät valittaneet, niin en hennonnut sellaista hankkia. Kiinnostuneena jään seuraamaan millaisia kokemuksia pannasta kertyy, siis kummallekin osapuolelle.
VastaaPoistajoo, on juuri sellainen. Se on ihan koiraystävällinen värkki, sillä sitä hajua tulee sieltä oikeasti tosi vähän, mutta koska koiralla on niin herkkä hajuaisti, se vaikuttaa siihen juuri sopivasti häiriten. Se ihmettelee, että mikä haju tää oikein on?...
VastaaPoistaRonja ei hauku sisällä silloin kun ollaan itte kotona, mutta sitten välillä se innostuu juttelemaan, jos kuulee kolinaa ja räminää rappukäytävästä. Ja kaikille vasdtaantulijoille se juttelee innokkaasti ja koska se on suuri ja SAKEMANNI, niin ihmiset pelkäävät sitä...
Ja pikkukoiran omistajien näkökulmasta otteet näyttävät ehkä vähän rajuilta, mutta 45 kg painava koira on vähän erilainen kuin 2 kg pianava....
Ronjan "ongelmahan" on se, että se tuli mulle, kun se oli 1 v 2 kk... ja se oli oppinut tapoja, joita on aika haastavaa saada siltä pois. Vuodessa on menty paljon eteenpäin, mutta kyllä tekemistä vielä riittää.
Paljon.
... siis piti kirjoittaa, että kaikille vastaantuleville koirille... onneksi ei siis sentään kaikille vastaantuleville =D
Poista