Toinen viikko ilman tätiä

Mau Kamut!

Ollaankin vietetty assareiden kanssa aika monipuolista elämää, kun täti oli toisenkin viikon pois.

  Voi vaan sanoa, että sääli niitä ja siellä, missä täti oli. Se on aika kamalaa kun tietää, että jos se ei ole täällä kiusaamassa meitä, niin se kiusaa joitakin vielä viattomampia jossakin muualla.

  Tädin mielestä sitä ei voi syyttää, koska täti ei itte halunnut, vaan tätiä pyydettiin.

 Sitten täti heitti heti vastakysymyksen, että onkos Otto tullut ajatelleeksi, että tädin näkökulmasta tämä on vähän niin kuin tuollainen eläinvapaa viikko? Sitä mä en tosiaan ollut tullut ajatelleeksi.
Mutta siellä ne sentään tajuavat, että sakemannit pitää kieltää. Minnekään ei saanut viedä sakemanneja, sanoi täti.  Kaikkialla oli kyltti, joka kielsi sakemannit :-) hahahha. Sanon minä. Jossakin päin maailmaa on sentää vähän viisaampaa porukkaa kuin täällä meillä. Osataan kieltää se mikä on järkevää kieltää.

Putkahti siinä samalla mieleeni, että jos täti sitten keksii, että eläinvapaat viikot ovat tosi kivoja, niin mitens meille sitten käy. Päästäänkö mekin Sormossanille tai johonkin vastaavaan paikkaan? Ei kuulemma oo sitten enää oikein mitään ahdistuksia eikä muutakaan, jos sellaiseen paikkaan päätyy. Kuulostaa aika oudolta.

 No mutta ei se nyt ihan näin mennyt. Ainakin mulla tuli tätiä ikävä monta kertaa. Menin sitä heti vastaan, kun kuulin, että se on saapunut takaisin tähän luukkuun kälättämään. Täti silittikin mua oikein monta kertaa ja kehui kivaksi kissaksi.

 Täällä täti kiusasi nuorisoa. Se puhui niille aiheesta sosiaalinen media, turismi ja yrittäjyys.

 Tästä pääsi koulun takapihalle. Kai ne kaikki olisivat halunneet luikkia sinne pakoon.

 Täti käveli siellä ristiin rastiin ennen töiden alkua ja sitten sen jälkeen. Se sanoi, että oli outo kävellä, kun ei ollut sakemannia mukana. Mä sanoin tädille, että eihän siellä saanut olla niitä.

 Palmut olivat korkeita. Täti ei sentään yrittänyt kiivetä niihin.

 Ja täti näki paljon outoja kukkia.

 Kolme viisasta mäntyä kurottautuivat kohti merta.

 Ja palmuja kasvoi siellä ja täällä.

Laivoja ja veneitä piisasi joka lähtöön.

 Täti kävi jossakin oksalla ylimmällä.

 Huipulla oli pieni kirkko. Se oli todella, todella pieni.

 Tito piileskeli täällä....kun se oli eka tehnyt jotakin pahaa ja kaikki alkoivat jahtaamaan sitä.

 Ihanaa ilta-aurinkoa piisasi joka päivä.

 Täti tietenkin söi sen kamujen kanssa....siis niiden toisten tätien ja setien kanssa, jotka olivat kokoontuneet tuonne saarelle kiusaamaan nuorisoa. Aika ovelaa niiltä viedä ne saarelle keskelle Adrianmerta. Ei sieltä ihan uimalla päässyt pakoon, vaikka vesi olikin lämmintä.

Kun täti tuli takaisin niin koiraa se ei huomannut. Koiralla on menossa koulutuksellinen jääkausi. Hmm... ei olisi kiva olla koira. No toisaalta, jos on tyhmä koira, niin sitten on, minkäs kissa sellaiselle asialle voi. Koira nimittän, voi hyvää päivää sentään, kävi tonkimassa tädin poissaollessa yhtenä päivänä keittiön roskiksen nurin. Se oli dyykannut kaikki assareiden ruoantähteet ja jättänyt sitten kahvinporot syömättä. Täti antoi sitten määräyksen, jota assarit noudattivat, että nyt laitetaan koira jäähylle. Koira on alkanut tajuta, että se ei todellakaan voi tehdä mitään kummallisuuksia, kuten syödä kurkkuja muoveineen. Niin voitteko kuvitella, että se tosiaan syö kurkkua muoveineen?

Sitten se rikkoo ilmapalloja. Assari 4 on aina muutama ilmapallo varastossa. Tämä tädin hieno koira puhkoo ne ja sitten se syö ne jämät. Hullu koira, sanon minä. Ei ihme, että sillä on maha kipeä. Kissoille ei tulisi moiset hommat koskaan edes mieleen. Ajattelin toiveekkaasti, että kyllä se täti nyt tajuaa, että kissat ovat niin paljon fiksumpia kuin koirat, mutta ei. Koira on ehtinyt pilaamaan jo tädin aivot. Täti vaan kävelee sen kanssa ja assarit kävelevät. Se on kaikessa mukana.

Terveisin

Otto

ammattikissa

P.S. niin muuten me saatiin matolääkkeetkin. Personal Trainerkin sai. Se saa vaikka mitä matoja kun syö ojanpenkoilta heinää ja nappaa kaikki hiiret suuhunsa. Se ei siis tajua sitäkään, että hiiret pitäisi jättää kissojen ruoaksi. Seuraavaksi se menee eläinlääkärille hankkimaan jonkun piikin. Sanoin tädille, että jospa se eläinlääkäri ottaisi vahingossa väärästä purkista pari tippaa liikaa, niin päästäisiin tuostakin. Täti vilkaisi meikeläistä niin pahasti, että päätin pitää suuni kiinni.