Tädin eläintarhassa

Mau Kamut! Tämä tädin elämä alkaa pistää kissan pienen pään jo aivan sekaisin. Olen jo harkinnut jonkun ammattilaisen apua, sillä elämä tädin kanssa, tässä tädin eläintarhassa, muuttuu päivä päivältä kauheammaksi. Saduissa sentään asiat muuttuvat hyviksi ja onnellisiksi ja ne loppuvat aina, että he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Tädin elämä luultavasti päättyy siihen, että se elää vauhdikkaasti elämänsä loppuun saakka.   Ensin taloon tuli koira. Tai jos ollaan aivan pilkuntarkkoja, niin järjestyshän meni näin: ensin tulin minä. Aloitin kirjoittamaan heti blogia, koska minusta se on hauskaa ja koska kuulin, että hevonenkin, joka oli asunut tädin luona, oli kirjoittanut. Sitten minun jälkeeni tuli toinen kissa, jota sanotaan Prinsessakissaksi, Mirkuksi tai Stiikuksi, vaikka sen nimi on Mirristiina. Sitten tuli tuo koira, joka ryhtyi heti lipevästi tädille Personal Traineriksi. Sen nimi on Ronja. Nyt täti on sitten tutustunut vaihteeksi yhtee...

Niin se vaan tädille tuli taas nuoruus mieleen. Kun asioista on tarpeeksi kauan, näyttää siltä, että kaikki asiat alkavat saada, jos ei ihan kultareunoja niin ainakin hopeiset. Ollaan kuunneltu tädin takia tässä viimeaikoina aika nostalgista musaa... alkaen Vikingarnasta, Leonard Coheniin ja ja ties mihin Kari Tapioon. Myrskyn jälkeen ja kaikkea muuta... ja "Levoton yö, kyynel tyynylläin, varjot valon syö salaa seinältäin. Luovuta en, luotan toivoen: toistuu tilaisuus, saapuu aamu uus." saavat tädin sentimentaaliseksi. Taitaa olla tädillä jo ihan ikänsäkin puolesta vähän levottomia öitä. Tarvitaan paljon siltoja vaikeiden asioiden yli. Ja kuka se tädille joutuu sillaksi, niin siinä tarvitaan aika vankat pilarit. Terveisin Otto ammattikissa P.S. Tämä on tämän blogin 100. kirjoitus, joten ainakin siis sata päivää olen asunut tädin luona ja voitte vaan kuvitella, että kun joka päivä on kuullut aika monta laulua, niin montako sataa lau...

Mau Kamut! Täti jäi taas kiinni itse teosta.Toi koira on sen suosikki. Tässä on taas yksi validi todiste siitä. Personal trainer saa tänne mun blogiini videoitakin. Hevonen sai aina kaiken, mitä se halus. Mä en oo saanut koskaan. No joo, oon. Älkää nyt ihmiset tarttuko ihan jokaiseen yksityiskohtaan. Toisaalta se on hyvä, että mä näen, mitä se puuhaa siellä puistossa. Tiedän sitten, kun meen kylille, että pitääkö hävetä ja kuinka paljon. Tuossakin se vaan näyttää nuuskuttavan kaikkea, mistä se sitten kertoo. On saanut vainun siitä ja tästä. Luultavasti joku puistoon tippunut karkki tai eväsretkeltä jäänyt leivänpuolikas. Täti ei anna sen kuulemma ottaa niitä ja se on siitä vähän kiukkuinen. Sanoo, että täti on tosi niuho.  No niinhän se on. Mutta toisaalta hyvä kuulla, että koirakin pitää sitä niuhona. Ehkä me voidaan tehdä jonkinnäköinen vallankaappaus jossakin vaiheessa, jos päästään yksimielisyyteen siitä, että mä olen johtaja ja koira mun henkivartijani. Assari...

Mau Kamut! Kun täti heräsi se huomasi, että sen vieressä on keittöveitsi! Täti oli huulet pyöreänä, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? Personal trainer syöksyi heti sitten siihen keittöveitsen viereen ja katseli tätiä häntä heiluen ja kieli pitkällä. Lääh, puuh... Täti kysyi, että mitäs täällä on nyt oikein tapahtunut? Ekaksi täti kysyi, että onko koira kenties aikonut fileoida tädin? Sitten se kysyi, että onko se uhkaillut kissoja. Koira ei tietenkään vastannut tädille yhtään mitään kuin läähhäähhhää, puuhhahhahhah, läähhäähhhää... ja se tapitti tätiä silmiin pää kallellaan...just se sen, mä en oo oikeasti tehnyt mitään, luuletko, että mä olisin mukamas yrittänyt jotakin hämärää... No tätihän ei usko mitään, ei varsinkin, jos sille tarjotaan vähänkin jotakin todistusaineistoa ja nythän sitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Täti siis asteli reippaasti keittiöön. Meidän ruoka oli tietenkin syöty. Sitten täti katsoi pöydälle. Lautaselta oli hävinneet kaikki siihen jääneet ...

Hau, hau!   Kun täti leipoi pizzaa, minä halusin pizzanmaistajan duunin. Täti on ikävä ihminen. Työpaikkahakemukseni jäi jonnekin kummaliseen paikkaan, ja minusta tuntuu, että sitä ei ollut tarkoituskaan käsitellä kohtuullisessa ajassa. Vaikka kuinka yritin tuijottaa tätiä, mikään ei auttanut. Täti vain paistoi pizzoja, joista tuli herkullinen tuoksu tädin varastoon. Lopulta mä annoin periksi. Totesin taas kerran, että  tädin sydän on kiveäkin kovempi. Terveisin Ronja personal trainer

Mau  Kamut! Kesällä on kiva vähän herkutella... sanoo täti. Tosin täti sanoo niin talvella, keväällä ja syksylläkin. Voi siis kysyä, että koska tädin mielestä ei sitten ole kiva vähän herkutella? Tortilla sai täytteeksi mm. jauhelihaa, jota maustettiin pippureilla, fetaa, kurkkua ja Lidlistä ostettua Mexicana-vihannessekoitusta.  Lisänä chili-kastiketta ja tulista kermaviilikastiketta. Vähemmän mausteiden ystäville tulee hiki kun ne syövät tädin keittössä. Sitten täti leipoi pizzaa. Täti tekee hyvin mielellään jauheliha- kesäkurpitsa-pizzaa, sillä se on tädin herkkua.   Tässä kahtena versiona. a) tavisjuustolla ennen paistamista ja  b) superherkkuna fetajuustolla, paistettuna. Tähän täti käyttää Lidlin Italian mix-kasvissekoitusta, jonka se paistaa hyvin huolellisesti (niin, että kaikki neste haihtuu) paistinpannulla ennen kuin se laittaa sen pizzaan. Tomaattikastike 1 tlk tomaattimurskaa (sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi) ...

Mau kamut! Saatiin olla eilen pieni hetki vapaana tuosta Personal Trainerista. Täti nimittäin sai assareiden kanssa kutsun mennä heinäpellolle. Täti muisteli, että se on ollut edellisen kerran itse heinäpellolla jossain 1982-1984 tietämillä. Paaleja se tosin on raahaillut tallilla, joten sinänsä homma on tuttua, mutta paaleja pinoon latoon se ei ole ollut laittamassa siis vuosikymmeniin. Täti sanoi, että se ei oikeastaan voi väittää, että se olisi millään tavalla rakastanut heinäntekoa nuorena, mutta nyt se tuntui jopa kivalta. Paarmoista täti ei kuulemma tykkää vieläkään. Eli on ainakin yksi eläinlaji, jota ei meille ilmeisesti hankita. Personal Trainer siis pääsi mukaan, kun siellä on just nää sen kamutkin. Se ryntäs autoon kuin pieni eläin, vaikka onkin vähän suurempi eläin, ainakin näin kissan näkökulmasta. Traineri oli joutunut siellä narun jatkoksi kamujensa kanssa, kun tädit ja assarit menivät heinäpellolle. Se oli joutunut paniikkiin, kun se oli luullut, e...