Mau Kamut!
Nyt täti on sitten tutustunut vaihteeksi yhteen hevoseen. Se on käynyt laittamassa sitä välillä talliin illalla. Ja joskus aamulla ulos, kun sen hevosen omistaja ei aina pääse itse.
Sanoin tädille, että sun pitää nyt kuunnella sitä sisäistä kelloas ja vilkkuvia varoitusvaloja ja pidättää ittes heti ja ilmoittaa välittömästi 112 kiinniotostas, että et nyt vaan tee mitään harkitsematonta.
Ja täti on kooltaankin kuin veturi. Huh. Kuka sitä pystyy pysäyttämään. Ei ainakaan tällainen pieni kissa, jolla ei ole massaa kuin nimeksi. Koirakaan ei saa tätiä kumoon ja sillä on sentään voimia ja se sanoo yrittäneensä, mutta täti ei heilu eikä huoju.
Tämä tädin elämä alkaa pistää kissan pienen pään jo aivan sekaisin. Olen jo harkinnut jonkun ammattilaisen apua, sillä elämä tädin kanssa, tässä tädin eläintarhassa, muuttuu päivä päivältä kauheammaksi. Saduissa sentään asiat muuttuvat hyviksi ja onnellisiksi ja ne loppuvat aina, että he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Tädin elämä luultavasti päättyy siihen, että se elää vauhdikkaasti elämänsä loppuun saakka.
Ensin taloon tuli koira. Tai jos ollaan aivan pilkuntarkkoja, niin järjestyshän meni näin: ensin tulin minä. Aloitin kirjoittamaan heti blogia, koska minusta se on hauskaa ja koska kuulin, että hevonenkin, joka oli asunut tädin luona, oli kirjoittanut.
Sitten minun jälkeeni tuli toinen kissa, jota sanotaan Prinsessakissaksi, Mirkuksi tai Stiikuksi, vaikka sen nimi on Mirristiina.
Sitten tuli tuo koira, joka ryhtyi heti lipevästi tädille Personal Traineriksi. Sen nimi on Ronja.
Nyt täti on sitten tutustunut vaihteeksi yhteen hevoseen. Se on käynyt laittamassa sitä välillä talliin illalla. Ja joskus aamulla ulos, kun sen hevosen omistaja ei aina pääse itse.
Sanoin tädille, että sun pitää nyt kuunnella sitä sisäistä kelloas ja vilkkuvia varoitusvaloja ja pidättää ittes heti ja ilmoittaa välittömästi 112 kiinniotostas, että et nyt vaan tee mitään harkitsematonta.
Mutta kuinka hyvänen aika sentään ihminen, joka menee kuin veturi yhdensuuntaisella raiteilla kuuntelee järkipuhetta? (Tädillä ei ole peruutusvaihde oikein kunnossa, vaikka sillä on peruutuspeili joskus vähän turhankin tärkeässä roolissa.)
Hyvät neuvot olisivat nyt paikallaan, mutta niistä hyvistä neuvoista on tavattu sanoa, että ne ovat kalliita. Eikä kissan tuloilla niitä pysty maksamaan, mutta jos joku voisi lahjoittaa pari. Saisi niiden avulla tädin kuriin ja herran nuhteeseen.
Ehkä tähänkin asiaan tulee jostakin ratkaisu. Täytyy toivoa, että tädille tulee joku järkevyydenpuuska ja se muuttaa vähän isompaan varastoon eikä lue enää yhtään asuntoilmoitusta syrjäkylillä olevista talorähjistä, joissa on hehtaarin tontti.
Terveisin
Otto
ammattikissa
No voi hyvä tavaton tuota Tätiä!!! Mihin kaikkeen Täti aikookaan revetä? Muistaakohan se, että jo kissa voi elää 20 vuott. Hevosen elinikää en tiedä, mutta jos sekin elää kauan, on Tädin syytä tehdä testamentti kelle se kaikki eläimet aikoo jättää perinnöksi :D
VastaaPoistaMau Amalia!
VastaaPoistaSanos muuta. Mitähän se oikein ajattelee. Tai siis miksi se ei oikeasti ajattele yhtään mitään. Hevonen voi elää 30-vuotiaaksi eikä kyllä rollaattorilla kuljeskeleva täti voi sitten sitä hoitaa. Pitäisihän sen se ymmärtää. Vaikka se sanoi aina Upin kohdalla, että se vie sille sitten rollaattorilla kauroja...
Mä luulen, että assarit siinä vaiheessa ainakin kieltäytyisivät perinnöstä.
Ehkä me Stiikun kanssa pakataan laukut ja lähdetään jonnekin lämpimään paikkaan ennen kuin täällä tulee liian kuumat paikat.
Terveisin
Otto
ammattikissa