Johtaminen on monessa firmassa rikki

 

 

 

Kuva MM

 

Jotenkin täytyy todeta, että johtaminen on aika monessa yrityksessä ihan rikki. Johtajan tehtävissä on ihmisiä, jotka eivät niihin oikeasti sovi. Heillä on liian reaktiivinen luonne ja he ajattelevat oman napansa kautta kaiken. Miten oma urani kehittyy. Vastaavasti osa ottaa kaikki asiat henkilökohtaisesti. He ovat todennäköisesti halunneet johtajaksi suuremman palkan takia tai ehkä he ovat rakastuneet mahdollisuuteen määrätä muita ihmisiä. Valta toki huumaa. Joskus tavalla, että se jättää jäljet ihmisiin pysyvästi masennuksena ja alisuoriutumisella.

 

Kerta toisensa jälkeen tällaiset johtajat takertuvat menneisyyteen ja iskevät puukkonsa syvälle, erityisesti heidän kanssaan  eri tavalla ajattelevien sieluun. He eivät  arvosta ihmistä, he puuttuvat ihmisen persoonaan ja moittivat häntä asioista, jotka eivät millään tavalla liity työhön. He puhuvat ihmisistä takanapäin ja ihmettelevät sitten kun ihmiset eivät sitoudu. He moittivat jotain työntekijää yhdestä asiasta ja sallivat sen toiselle.

Olen monessa yhteydessä sanonut, että samassa tehtävässä ei saisi olla viittä vuotta kauempaa. Sitten pitäisi vaihtaa. Olen entistä enemmän sitä mieltä. Erityisesti, jos on kyseessä johtajan hommat, niin silloin ei missään tapauksessa saisi olla liian kauan samassa pestissä. Ihminen sokeutuu omalle tekemiselleen ja toisaalta humaltuu samalla vallasta. Norsunluutornin perustuksia ei saa järkyttää. 

Entisestä työpaikastani kuuluu niin kummia, että en meinaa löytää sanoja. Toki se ei yllätä. Me, jotka olemme siellä olleet, tiedämme yhtä sun toista ja luultavasti olemme pakanneet laukkumme ja painaneet oven kiinni ihan siksi, että olemme todenneet, että sanat ja teot eivät kohtaa, vaikka kuinka yrittäisi.  Emme ole todennäköisesti lähteneet siksi, että työssä olisi ollut vikaa, vaan siksi, että johtaminen on täysin rikki.  

No itse en ole/enkä ole ollut yhtään parempi, sillä en jaksa/ole jaksanut nousta kapinaan, puolustamaan potkittuja. Kuuntelin hiljaa ja mietin, että koska potku osuu omaan päähän. Yritin olla näkymätön, väritön ja hajuton. Se oli tapani selvitä. Etsin kuitenkin jatkuvasti uutta.

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella koskaan. Mutta organisaatioilla on eroja.  Suuria eroja. Kaikkiin pätee se, että valta sokaisee. 

 

Pahimmillaan johtaja saattaa olla entinen koulukiusaaja tai hänen puolustusmekanismikseen tulee kiusaaminen, kun muuten ei jaksa ja pärjää. Liian suuri työtaakka, liian suuret odotukset. Perhe, parisuhde ja kaikki. Pitäisi ehtiä harrastaa, vaikka haluaisi vain nukkua. Johtajan ylikierroksilla käyminen rasitta työntekijöitä todennäköisesti  yhtä paljon ellei enemmänkin kuin johtajaa itsenään. Pahimmillaan huono johtaja vie niin työnilon kuin työpaikankin. Ihan konkreettisesti. Huonosti johdettu yritys kuihtuu ja parhaat osaajat lähetevät muualle. Organisaatio yskii ja takkuilee. Mitäs sitten tapahtuu, kun parhaat ovat jo lähteneet ja uudet rekryt ovat päiviä tai viikkoja tehtävissään? Organisaatio hajoaa pala palalta enemmän.