Pitipäs sattua

Kuva MM 

Antibioottikuuri päättyy tulevalla viikolla.

Sattui nimittäin niin,että  pari viikkoa sitten maanantaina olin toisellatontilla rannassa nyhtämässä pois jättibalsamia. Päivä oli kuuma ja tavoistani poiketen päätin laittaa tennarit jalkaan. Yleensä pidän kumppareita puutarhahommissa, jos tiedän olevani vähänkin pidemmässä heinikossa.

Tavoistaan ei kannattaisi tällaisissa asioissa poiketa. Sen taas kerran joudun toteamaan. 

Äkkiä tunsin napakan kivun jossain kantapään ja kehräluun välissä. Ja sitten, vähän ajan kuluttua, alkoi hirveä kutina. Välillä vähän ja hankasin jalkaani. Miten osasikin kutista noin älyttömästi. 

Eipä siinä mitään, päivän aikana minua ampuivat kaulalle ja päähän runsas joukko erilaisia kesän siivekkäitä. 

Illalla katsoin, että jalka on hieman turvoksissa. Arvelin, että kyllä se siitä aamuun mennessä. Putsasin ötököiden aiheuttamat lähestymisyritykset, lenkkeilin koirien kanssa ja menin nukkumaan. 

No aamulla jalka näytti edelleen aika suurelta. Tuntui hieman haastavalta kävellä rappusiakin. Ihan kuin olisi sattunut.

Torstaina katsoin,että mikähän tässä on, kun jalka on edeelln turvoksissa. Oli vähän kiire, niin annoin asian olla. 

Perjantaina alkoi käydä mielessä, että pitäisiköhän mennä lääkäriin. Perjantaina oli kuitenkin se Annalan kutomon poistopäivä. Ne ovat kerran kesässä. Ei sellaisista "bileistä" voi olla pois. 

Lauantaina, jalkaa katsoessani, ajattelin, että katson vielä yhden päivän tai maanantaihin.

Sunnuntaina aamulla tuntu siltä, että jalkapöydän kokonainen kasvaa entisestään. Ja muualla kehossa olevat pistot näyttivät tulehtuneelta.

Sitten päätin lähteä käymään lääkärissä.

👀 tulehdusarvot reilusti koholla. Niin reilusti, että lääkäri määräsi antibiootit.

Lääkäri epäili käärmeenpuremaa.

Kuluneen viikon tiistaina kävin kontolliverikokeessa. Tulehdusarvot edelleen koholla,  vaikka antibiootteja oli napsittu sunnuntaista alkaen. 

Labrassa olivat sitä mieltä, että tämä on ihan selvä käärmeenpurema.

Punoitus (violetti) ja turvotus. Sanoivat, että näyttää juuri tällaiselta.

Jalka oli edelleen turvoksissa aika reilusti. 

Olen touhunnut aika paljon käärmeiden kanssa, koska mökilläni niitä piisaa. Tämä oli kaupungissa ja en osannut ajatella, että täälläkin niitä on ihan omalla pihamaalla. 

Olen nimittäin koko elämäni tällä toisellatontilla puuhannut kaikenlaista.  Enemmänkin rymynnyt lapsena. En muista, että kukaan olisi koskaan puhunut, että täällä on käärmeitä. 

Tänään 3.8. jalassa on edelleen hieman turvotusta. Alkutilanteeseen verrattuna se ei enää ole ollenkaan paha.

Koska tykkää tilastomatematiikasta, niin pakkohan sekin on vetää tähän. Nimittäin tilastollisesti ajatellen on ollut lähinnä vain ajan kysymys, että saan jossain vaiheessa käärmeenpureman. Niin paljon kuljeskelen osikoissa, joita niitä on.

Onneksi tassukansalaiset olivat terassilla.  Niille käärmeenpurema voi olla kohtalokas.