Joskus vaihtamalla paranee

Kuvat MM

Tämä postaus on kirjoitettu vuonna 2021. Olin silloin toisessa työpaikassa kuin nyt. Voin ilokseni sanoa, että vaihtamalla todellakin parani. Merkitsevästi!

 

Vuonna 2021 kirjoitin siis näin:

 

"Vapaajakso alkaa kohta. Työvelvoite 1600 h vuodessa. Tehtyjä tunteja on 1806 h 42 minuuttia. 206 h 42 min tehtyä työtä yli sen, mistä maksetaan. Kokonaistyöaika. Ylityötä ovat vain ne tunnit, joista on työnantajan kanssa sovittu. Lahjaksi tehty yhteiskunnalle yli 200 tuntia. Saako olla väsynyt? Saako olla turhautunut? 

 

Lisäksi ne tunnit, jotka olen omalla ajallani kuunnellut webinaareja, jotta tietotaitoni pysyisi yllä ja jotta kykenisin käyttämään digitaalista oppimisympäristöä sujuvasti. Niitä tunteja en ole merkannut työaikaan. Ne ovat kuitenkin liittyneet suoraan työhöni ja työnantajani olettaa, että kyllähän ope osaa. 

 

Jaksamispankin saldo on todella vähissä.  Mielialaa ei kohenna kevään viimeisessä yksikköpalaverissa tullut epäsuora moite, että valmistumistavoitteet eivät ole toteutuneet. Ollaan jäljessä menneen vuoden saldosta. Saati se, että johtaja muistaa näyttäytyä näissä kokouksissa ja kysyä, että mitä vielä voisit tehdä enemmän, että opiskelijat valmistuisivat.

Tekisi mieli vastata, että kaikki opiskelijan opinnot.

Valtakunnallisesti opintopisteitä lähes 600 enemmän kuin muilla AMKlla keskimäärin. Ahdistaa. Perustuslain 731/199 2:3 §:n säännös "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia."

ja työturvallisuuslain 738/2002 tarkoitus on säädetty sen ensimmäisessä  pykälässä. "Tämän lain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden, jäljempänä terveys, haittoja." Työaikalaki 872/2019 ei kuitenkaan esimerkiksi koske opetusalaa ja OAJ on liittona ollut aktiivisesti heikentämässä opettajien työoloja. Joustotyöaikaa (13 §) koskevat säännökset on sovittu hekommiksi SIVISTA:n sopimuksessa, vaikka sopimusperiaate on, että lakia heikoimmista ehdoista ei voida sopia. 

SIVISTA:n sopimuksessa ei ole mainittu mm.

- ryhmien maksimikokoja

- ylimääräistä työtä, joka tulee uusinnoista ja kaikesta poikkeamisesta normaalista.

- oppiaineiden eroja. Matematiikan kaavat eivät muutu vuosittain toisin kuin esimerkiksi lainsäädäntö. Luentomateriaali saattaa vanheta useamman kerran vuodessa, johtuen säädösten muutoksista.

- kieltenopetuksessa pitäisi pystyä aidosti korjaamaan opiskelijan virheet, jotta opiskelija voisi oppia niistä.

- palautetta pitäisi pystyä antamaan, yksikin poikkeama linjasta aiheuttaa työkuormaan lisäyksen. Sähköpostin kirjoittamiseen kuluu helposti tunti ja seuraavaan vastaukseen toinen tunti. Näitä ei ole huomioitu työajassa millään tavalla.

- kurssien kehittämiseen ei ole resurssoitu aikaa. Se kuuluu annettuun opetusresurssiin, joka ei todellakaan riitä, mikäli aikoo pitää omat tietonsa ajan tasalla."

Olosuhteet ovat siis todellakin parantuneet. Nyt minulle maksetaan ylitöistä ja niitä on sovittu työaikaan 120 tuntia, mikä on lainmukainen määrä. 

Minua ei syyllistetä siitä, kun opiskelija jättää työnsä tekemättä eikä valmistu. 

Saan kehittää omaa osaamistani. Minulle annetaan siihen resurssi.

Saan käydä konferensseissa, osallistua hannkkeisiin ja kehittää työyhteisöä. Esihenkilö ottaa minut vakavasti ja terveydestäni pidetään huolta.

Pienet arkiset asiat ovat isoja. Erityisesti niiden puuttuminen on iso juttu.

Kuluvana keväänä olen tehnyt paljon töitä. Minulla on edelleen 8 opinnäytetyötä tulossa teoreettisesti arvioitavaksi. Luultavasti näistä puolet oikeasti tulee.

Suuren työmäärän jaksaa, kun on kokemus siitä, että arvostetaan ja annetaan työlle tarvittavat resurssit.

Johtajan rooli on työyhteisössä merkittävä rooli. Johtajan esihenkilöiden pitäisi uskaltaa kiinnittää huomiota siihen, jos jostakin yksiköstä ihmiset vaihtuvat tiuhaan. Syy ei todennäköisesti ole lähtijöissä.