Hau Kamut!
Siinä välillä täti kävi mun kanssa lenkillä ja Viuhka vaan kiltisti laittoi seinää. Mä sanoin Viuhkalle, että ei kannata liikaa totella tätiä, kun se komentaa. Viuhka sanoi, että se näkee asian toisin ja kannattaisi minunkin kuulemma ottaa vähän parempi asenne suhteessani tätiin. Voisi kuulemma pidentää elinaikaa tai odotettua elinaikaindeksiä.
Tädin Viuhka on kätevä. Täti sanookin, että Viuhka osaa vaikka mitä ja mitä Viuhka ei osaa, sitä ei sitten tarvitse osatakaan.
Tädin luukun omituinen seinä sai Viuhkan karvat pystyyn heti kun Viuhka näki sen ja vähän aikaa seinää katseltuaan Viuhka sanoi tädille, että jos täti ei kauhiasti pahastu, niin hän sitten laittaa sen seinän vähän parempaan kuosiin. No mitäs nyt sitten sellaisesta kukaan ryhtyy pahastumaan. Tätiä on se seinä harmittanut ihan omiksi tarpeiksi ja se on tosi tyytyväinen, kun Viuhka viittii nähdä vaivaa.
Mä olen auttanut niitä kykyjeni mukaan. Jostakin syystä tuo Viuhka on saanut aivan liikaa tätimisiä piirteitä. Se ei ole yhtään niin mukava kuin alussa. Se ennen aina rapsutti ja mä sain kiedottua sen tassuni ympärille kun vähän kattoin sitä silmiin ja laitoin päätäni kallelleen. Mutta nykyään se vaan tekee omiaan kun meen lähdelle tai sitten se käskee meikälikan pois.
Oon yrittänyt selittää sille, että tuo täti ei välttämättä aina ole ihan tajuissaan ja käsitä, mitä se tekee, mutta se ei oo kuunnellu.
Sanoi mulle tänään, että mun pitäisi pitää häntäni pois maalisangosta. Ei mitään tajua. Ajatelkaa nyt kuinka saataisiin maali nopeasti seinälle, kun mä vähän heiluttelisin häntääni!
No maalia ne eivät ole vielä ehtineet hankkimaan. Lauantaina ne hakivat tädin kanssa kipsilevyjä. Täti ajoi peräkärry perässä ja Viuhka pelkäsi vieressä. Niillä meni hyvä tovi siihen kun ne kantoivat kipsilevyt tänne meidän luukkuun tuolta alhaalta. Levyt olivat sen verran suuria, että niiden piti vähän lyhentää niitä ensin ennen kuin ryhtyivät kantamaan.
Sitten Viuhka ruuvasi ne seinään kiinni ja laittoi vähän tasoitetta ja saumasi ne levyt.
No ennen sitä ne kävivät kaupassa ostamassa ruokaa. Minä sain muutaman siivun possun fileestä. Olisin halunnut kokonaisen fileen
Mä olen auttanut niitä kykyjeni mukaan. Jostakin syystä tuo Viuhka on saanut aivan liikaa tätimisiä piirteitä. Se ei ole yhtään niin mukava kuin alussa. Se ennen aina rapsutti ja mä sain kiedottua sen tassuni ympärille kun vähän kattoin sitä silmiin ja laitoin päätäni kallelleen. Mutta nykyään se vaan tekee omiaan kun meen lähdelle tai sitten se käskee meikälikan pois.
Oon yrittänyt selittää sille, että tuo täti ei välttämättä aina ole ihan tajuissaan ja käsitä, mitä se tekee, mutta se ei oo kuunnellu.
Sanoi mulle tänään, että mun pitäisi pitää häntäni pois maalisangosta. Ei mitään tajua. Ajatelkaa nyt kuinka saataisiin maali nopeasti seinälle, kun mä vähän heiluttelisin häntääni!
No maalia ne eivät ole vielä ehtineet hankkimaan. Lauantaina ne hakivat tädin kanssa kipsilevyjä. Täti ajoi peräkärry perässä ja Viuhka pelkäsi vieressä. Niillä meni hyvä tovi siihen kun ne kantoivat kipsilevyt tänne meidän luukkuun tuolta alhaalta. Levyt olivat sen verran suuria, että niiden piti vähän lyhentää niitä ensin ennen kuin ryhtyivät kantamaan.
Sitten Viuhka ruuvasi ne seinään kiinni ja laittoi vähän tasoitetta ja saumasi ne levyt.
No ennen sitä ne kävivät kaupassa ostamassa ruokaa. Minä sain muutaman siivun possun fileestä. Olisin halunnut kokonaisen fileen
Siinä välillä täti kävi mun kanssa lenkillä ja Viuhka vaan kiltisti laittoi seinää. Mä sanoin Viuhkalle, että ei kannata liikaa totella tätiä, kun se komentaa. Viuhka sanoi, että se näkee asian toisin ja kannattaisi minunkin kuulemma ottaa vähän parempi asenne suhteessani tätiin. Voisi kuulemma pidentää elinaikaa tai odotettua elinaikaindeksiä.
En usko.
Terveisin
Ronja
personal koira
Voi Ronja, niin se arki alkaa joka suhteessa. Todellinen luonne tulee esiin. Kohta se Viuhka alkaa komennella sua, kun omaansa. Sano mun sanoneen :D
VastaaPoista