Tädin eläintarhassa

Kuvat MM     Kävin kaupoolla ja ostin sitten uudet kumpparit. Kovin ovat vielä siistit.   Olin kahden vaiheilla. Keltaiset vai nämä fuksiat. Fuksia voitti. Väriä sadepäiviin. Edelliset olivat keltaiset, joten vähän vaihtelua.    

Kuvat MM   Mua kyllä niin nolottaa tämä mun työpöytäni... Siivoan sen aina projektien välissä ja pakkosiivoan, kun täytyy leikata kankaita tai jotain muuta, mutta sitten projektin aikana homma ns. leviää käsiin.    Lankoja, nauhoja, nappeja, saksia, langanpätkiä, kravateista leikattuja paloja, jne...   Eikä auta, vaikka hankkisin lisää hyllyjä. Ne ovat kohta täynnä.    

Kuvat MM       On kiva, kun säätiedot lupaavat vielä lämmintä ja aurinkoa. Se tekee hyvää mun viinirypäleille. Eivät ne suuren suuriksi näillä leveysasteilla kasva, mutta kypsyvät kuitenkin. Näissä on huonoa se, että niissä on paljon siemeniä.   Toisaalta iloitsen, koska on luonnotonta, että hedelmissä tai marjoissa ei ole siemeniä, sillä siksihän luonto niitä kasvattaa. Lisääntymiseen.     Vihreät rypäleet eivät näytä oikein menestyvän. Ne pukkaavat lehteä ja voivat hyvin, mutta se on huomattavasti arempi kasvi kuin nämä tummat.  

Kuvat MM   Tykkään oranssista värinä ja tämä syyskesä onkin todella nautinnollista, kun tyrnit hehkuvat puskissa oranssina! Poimimisurakka on nimittäin aikamoinen, sillä minulla on niitä kahdessa paikassa sekä kotipihassa että tuolla toisellatontilla. Minulla on mennyt käytännössä koko syyskuu tyrnien poimimiseen. Muutamana sadepäivänä en ole poiminut, mutta muuten kyllä päivittäin.    Sato onkin ollut mainio, vaikka pensaani ovat vielä  pieniä, etenkin tuolla toisella tontilla ne tuottavat vasta toisen kerran kunnolla satoa.    Sunnuntaina sain kerättyä 28 pussia yhdestä pensaasta. Se on 5,6 litraa. Maanantaina jännitin, että kuinka käy, tuleeko viimeisestä pikkupuskasta eniten, sillä sen oksat olivat ihan jäätävän täynnä marjoja. Sitten ei tarvinnutkaan jännittää, kun sanoi vettä ihan kaatamalla, enkä mennyt tietenkään poimimaan mitään.   Hommat siirtyivät siis tiistaille ja jännitys oli siinä, että kuinkahan kylmä yö on. Paleltuvatko poloise...

  Töissä keskusteltiin ulkomaalaisten kollegojen kanssa siitä, kuinka suomen kielen sanat rakentuvat. Yksi ihmetti sanaa varsinainen ja valinnainen. Hän kysyi mitä eroa sanoilla on, koska ne kuulostavat hänestä ihan samalta. Muistin tämän runon. Kävimme sen läpi, millaisia nainen-loppuisia sanoja voi olla. Tässä runossa on aika moninainen nainen mukana.   Eevakin oli muinainen, vaikk puuttuikin paita aivinainen, oli viehkeys hänellä ominainen, hänestä sinäkin johdannainen.   Nyt muoti on naisella moninainen, liekö tuo aika sovinnainen, onko se oikku vai satunnainen, kun hame on helmasta halkinainen .   On ylläsi koreus kaikkinainen, on soma ja sorja kudonnainen, on leninki kaulasta avonainen ja selästä aivan aukinainen.   Aivan ois asusi vaillinainen, pukusi peräti vajavainen jos siitä puuttuisi pujonnainen, hieno ja heleä punonnainen.   On kengissä ahtaus liikanainen, se naisille tuska on suoranainen, ...

Kuvat MM     Olen tässä päivänä muutamana pohtinut sitä, että onko nyt vaan tyhmää toimia rehellisesti ja pyrkiä tekemään asiat itse ja oikein?    Päivän trendi nimittäin ihan kaikessa näyttää olevan sumuttaminen. Puolitotuuksia kerrotaan kaupanteossa, tehtäviä tehdään tekoälyllä ja väitetään niitä itse tehdyiksi ja edes osaamisen ohuus ei kilkata niitä pieniä kelloja päässä.   Tunneilla ollaan paikalla, mutta ei olla läsnä. Joko tehdään ihan mitä sattuu, pölistään ja sitten väitetään, että jotain asiaa ei ole kerrottu.   Missä on vastuu omasta tekemisestä ja missä on vastuu toisesta ihmisestä? Onko sellaista enää olemassakaan?    Tekoäly sopii tähän maailmaan todella hyvin, sillä on ilmeisesti tyhmää olla sumuttamatta.  

    Kuvat MM   Vauva Vesikoira tykkää maata eteisen lattialla. Huh, miltä sen turkki näyttää! Luvassa juuriharjaa ja saksia.