Tuottaako pohjoismainen hyvinvointivaltio pahoinvointia?

 

Kuva MM

 

Kuten vanhoista lainuksista voi huomata, on tämä kirjoitus maannut täällä blogin sisuksissa huomattavan kauan. On ollut vähän sellainen fiilis, että julkaistako vai ei. 

 

Olen pohtinut pitkään erilaisia yhteiskuntaan liittyviä asioita, jo ihan työnkikin puolesta. Jotkut asiat alkavat ahdistaa päivä päivältä enemmän ja niinpä sitten ajattelin, että voihan tässä yhden aivopierun saattaa ilmoille.

 

 

 

Yle uutisoi  (30.12.2016) ruotsalaisesta naisesta seuraavasti:

"91-vuotias nainen säästi piironginlaatikkoonsa 108 000 kruunua. Setelit ehtivät kuitenkin vanhentua, eikä pankki ei suostu lunastamaan niitä, kertoo Ruotsin televisio.

Nainen kertoo hankkineensa rahat myymällä koruja, kultaa ja autonsa. Hän aikoi lähteä matkalle, mutta kun matka peruuntui, ja setelit jäivät lojumaan laatikkoon. Nainen ei luottanut pankkeihin.

Kun nainen myöhemmin yritti lunastaa setelinsä, pankki kieltäytyi. Syynä oli, ettei nainen ei kyennyt osoittamaan, mistä rahat ovat peräisin.

Nainen haastoi pankin hallinto-oikeuteen. Hän kirjoittaa oikeudelle vaihtaneensa omaisuuttaan rahaksi, huomauttaa, ettei hänellä ole rikosrekisteriä, ja että hän on elänyt niukasti säästääkseen eläkepäivilleen.

Hallinto-oikeus on kuitenkin hylännyt naisen valituksen. Pankin ei tarvitse lunastaa seteleitä. 108 000 kruunua vastaa yli 11 000 euroa." (Paula Tapiola/Yle http://yle.fi/uutiset/3-9380941 30.12.2016)

Hmmm. Ehkä pitäisi tässä kohtaa sulkea sanainen arkkunsa ja noudattaa ikiaikaisia viisauksia, joita ovat mm. vaikeneminen on kultaa, suorat puut katkeavat helpoiten jne. Sitten vaakakupissa painaa kuitenkin koulutus, jonka tavoitteena, niin minulle kerrottiin, on yrittää argumetoida kriittisesti erinäisiä asioita, joita ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu. Toki tajuan, että sellainen oikeus ei liene kuitenkaan naisen perusoikeuksia. Haluan silti esittää muutaman kysymyksen:

Tuottaako pohjoismainen hyvinvointivaltio tietoisesti pahoinvointia?
Rahanpesulain tarkoituksena, on, niin minä olen ymmärtänyt, estää harmaan rahan liikkeitä ja paljastaa rikollisorganisaatioita. Kuitenkin pankit iloisesti ovat itse auttaneet varakkaita henkilöitä avaamaan tilejä veroparatiiseissa ja valtakunnan raharikkaat sijoittelevat omaisuuttaan sinne sun tänne eikä sijoitusten laillisuudesta liene läheskään aina varmaa tietoa. Eikä liene tarpeenkaan, vai mitä, sillä niinhän se on kun on rahaa tarpeeksi, saa anteeksi pankkien perimät tilinhoitomaksut yms.

Toinen ongelma, joka pitää köyhät kyykyssä ja edelleen köyhinä ovat erilaiset tuet, jotka määrittelevät mm. sen, miten paljon rahaa saa tilillä olla, jotta tukia saa. Tuet ovat käytännössä suoraa tulonsiirota varakkaille vuokranantajille, jotka voivat pitää vuokrat juuri esim. asumistuen takia tietyllä tasolla ja näin heillä on oikeus maksaa velkoja verovaroilla tuetulla vuokratuella. Lisäksi korkomenot ovat vähennyskelpoisia. Olisikin mielenkiintoista laskea kuinka suuresta tulonsiirrosta on kysymys.

Olen itsekin vuoranantaja, joten en voi pestä käsiäni. Olisiko vuokra sitten matalampi, jos tukia ei olisi. Ei olisi, jos kulut olisivat samanlaiset. Mikään liiketoiminta ei ole kannattavaa, jos kuluja on enemmän kuin tuloja. Eikä kovin pienillä tuloilla kannata sijoittaa asuntoihin. Asunnoista on kuluja ja yleensä vielä vuokra-asunnoista moninkertaisesti enemmän kuin omassa käytössä olevista.  Ihminen on nimittäin siitä kummallinen kapistus, että jos jokin asia ei ole oma, niin siitä ei lähtökohtaisesti kannata pitää huolta. Huomaamatta jää, että se kilahtaa kuitenkin omaan nilkkaan kustannusten nousuna. Ilmaisia lounaita ei nimittäin ole.

 

 

 

Ilta-Sanomissa oli 27.12.2016 Pietari Koskisen kirjoittama juttu, jossa  kerrottiin että Ilta-Sanomat uutisoi ennen joulua 60-vuotiaasta Karista, jonka perhe sinnittelee 450 euron kuukausituloilla Helsingissä. Perhe ei saa toimeentulotukea, sillä sosiaalitoimiston laskelmien mukaan perheen tulot ja menot ovat plussalla.

Ongelmia aiheutti se, että perhe asuu omistusasunnossa, jonka velkaa lyhennetään noin 500 eurolla kuukaudessa. Yhtiövastike on 741 euroa kuukaudessa, josta taloyhtiön velkaa kiinteistön remonteista johtuen on noin 350 euroa kuukaudessa.

Yllätyksenä Karille tuli se, että toimeentulolaskelmissa ei enää huomioida yhtiövastikkeeseen sisältyvää remonttivelkaa.

– Todellisuudessa kolmen hengen taloudessa käteen jäävä summa on kuukaudessa 400–500 euroa. Tämä on meillä köyhyyden syy. Olen ymmärtänyt, että vuokralla asumisesta korvataan enemmän, Kari harmitteli.

Tukea ei ole tarkoitettu lainanlyhennyksiin

Aiheesta nousi sosiaalisessa mediassa kohu. Nyt Helsingin Uutiset esitti Ilta-Sanomien juttuun liittyen kysymyksen sosiaali- ja terveystoimen toimeentulon maksupäällikölle.

Tämän mukaan toimeentulotuki on aina viimesijainen tukimuoto. Eikä sitä ole tarkoitettu lainanlyhennyksiin.

– Jos asunto on omassa käytössä ei toimeentulotukea voida evätä sillä perusteella, että asumismuotona on omistusasunto, maksupäällikkö Anne Qvist sanoo.

– Toimeentulotukea ei ole tarkoitettu lainanlyhennystä varten, sitä ei hyväksytä. Toimeentulotukea myönnetään ainoastaan asuntolainan korkomenoja ja yhtiövastiketta varten.

Omistusasunto ei siis ole yksittäin syy tukien eväämiseen. Suora este toimeentulotuen saannille on kuitenkin tilillä olevat säästöt tai osakeomistukset.

– Jos pankkitilillä on rahaa esimerkiksi 2000 euroa ja sanotaan, että se on siellä pahan päivän varalle, niin eiköhän paha päivä ole silloin kun toimeentulotukea pitää hakea, Qvist sanoo.

Jos köyhä kykenee säästämään, toki häntä siitä pitää rangaista. Eihän köydän sovi omistaa mitään eikä saada mitään. Riittää kun hän juuri ja juuri pysyy hengissä, jotta rikas voi viettää eloaan rauhassa ihaillen pankkitilinsä paisuvaa saldoa. Ja sitten tulee aktiivimalli. Mallin tarkoituksena, niin meille kerttottiin on tarkoitus auttaa työnhakijaa työllistymään. Käytännössä on mahdotonta ymmärtää, miten. Sitä ihmettelevät yrittäjätkin. Eivät he halua yrityksiinsä ihmisiä kolmeksi tunniksi viikossa. Ei kukaan ehdi perehdyttämään, eikä siis sellaisesta vierailevasta työntekijästä olisi muuta kuin hidastetta ja haittaa. 

Eriarvoisuus ja tukien käyttö vaurastumiseen korostuu lapsilisissä. Siinä kun pienituloinen perhe käyttää lapsilisät täysin perheen lasten elatukseen, ruokaan, vaatteisiin ym, voidaan tuo tuki vauraammassa perheessä sijoittaa osakkeisiin tai rahastoihin lapselle pesämunaksi tulevaisuuteen. Rikkaan perheen rahoja ei seurata samalla tavalla kuin köyhän ja tästä näkökulmasta tuet köydyttävät ihmistä entisestään. Se ei ole tietenkään lapsen syy tai vika, millaiset vanhemmat hänellä ovat, mutta se saattaa lapset ja perheet hyvin epätasa-arvoiseen asiaan. Siinä kun köyhän lapsen tulot vaikuttavat perheen tukiin, voi vauraan perheen lapsi tienata huoletta miten paljon on mahdollista ja käyttää rahat ihan niin kuin haluaa. Maailma ei tosiaankaan ole tasa-arvoinen paikka.