Kamut, jos tädillä olisi häntä

Kamut!

Jos tädillä olisi häntä se heiluisi nyt aivan vimmatusti. Niin vimmatusti, että luultavasti se irtoaisi. Tädille tapahtui tänään nimittäin sellainen tädin mielestä kiva juttu, jota täti ei olisi uskonut sille tapahtuvan. Täti pääsi tallille. Oi kuinka täti hyrräsi. Täti sai oikeastaan kutsun tulla tutustumaan tähän heppaan ja sen omistajaan ennen joulua. Täti oli toiveikas, mutta se sanoi, että se ei oikeastaan uskaltanut odottaa, että tapaaminen tämän hevosen kanssa toteutuisi. Matkassa oli vähän mutkia. Avustajaksi tarvitiin mm. yksi laivainsinööri ja MB.

Sitten se täti, joka puuhasi näitä hevostreffejä soitti meidän tädille ja sanoi, ettäsen kamutädille sopii, täti on tervetullut tallille.

No meidän tätiähän ei tarvitse kauheasti maanitella, kun on kysymys hevosista. Täti sanoi, että jos lottovoitto putkahtaisi tilille (luultavasti tädin pitäisi ensiksi vaivautua lottoamaan), niin täti ostaisi heti pienen maatilan ja sinne hevosen. No onneksi sitä pelkoa ei ole, jos joku ei lottoa tädin puolesta. Tosin ei ole enää takeita, uskaltaako meidän täti nousta hevosen selkään. Toki ei hätää, assarit kyllä uskaltavat.

Yks heppa tuli kattoon heti, että ketäs sieltä nyt oikein on tuloillaan.

Sitten ne eivät olleet ollenkaan varmoja, haluavatko ne tutustua tätiin ollenkaan.

Junnuassari näytti vähän vaarattomammalta. Ja kevyeltä, jos ajatellaan työntekoa.

Täti sanoi, että hevoset mittaavat nopeasti sen, mitä kukin on miehiään.

Mua sitten kyllä rupesi vähän epäilyttämään, että jos täti saakin päähänsä vaihtaa mut hevoseen.  Tuollainen minihevonen mahtuisi hyvin tädin partislle, koska tädillä on todella iso partsi.


Mä pidän tassujani pystyssä, että täti ei saa nyt vaan päähänsä hankkia meille hevosta.

Hyvää vuotta 2014! 

Terveisin

Ronja
paimenkoira