Tädin eläintarhassa

Viikon 35 positiiviset Kiva nähdä taas työkavereita. On meillä kiva porukka. Jälleen mukava oppimistilaisuus iltapuhteilla. Teatterissa Kamun seurassa katsomassa näytöstä, jossa kerrottiin mitä on tulossa. Kannustusta yllättävältä taholta. Hyvä tapaaminen ja uusi linkki verkostoon. Aurinkopäivä. Kylläpäs tuntuikin mukavalta.  Hulvattomia juttuja kahvitauolla. Opiskelija vuodelta 2012 lähetteli kiitoksia. Kiitos kiitoksista. Kiva lukea positiivisia kuulumisia! Sieniretkellä orakkaita. Sorruttu jäätelöön. Maistui tosi hyvältä. Omintakeiset ja mukavat Venetsialaiset. Junnu sai kutsun luokkakaverinsa mummin mökille. Mummista on tullut vähän sellainen Junnunkin mummi. Ihanaa että on tällaisia  tyyppejä.  On hyvä ymmärtää, että kaikella on aikansa. Joskus on aika mennä eteenpäin, joskus on aika pysyä paikoillaan. Asiat kuitenkin järjestyvät aina parhain päin. Silloinkin kun ei itse sitä näe.  Ensimmäiset lukuvuoden oppitunnit takana. Puutarhaviikonlo...

Viikon 34 positiiviset Kampaajani oli päässyt opiskelemaan. Iloinen siitä, että hänellä on ollut rohkeutta lähteä kohti unelmaansa vähän surullinen siitä, että jälleen hyvä kampaaja lähti pois. En tiedä minne nyt menisin.   Ihana keskustelu ystävän kanssa. Pitäisi muistaa useammin tarttua hetkeen! Sienimetsässä. Saatu pieni kanttarellisaalis. Leivottu sienipizzaa tateista ja kanttarelleista. Vaivuttu sitten oikein syvään kanttarellipsykoosiin . On mahtavaa, että mökin takapihalta löytyy tätä herkkua. Tosin tuli sitten käytyä vähän lähiympäristössäkin.  Ilahduin päätoimittaja Nevaluoman kirjoituksesta. Hän kirjoittaa täyttä asiaa vanhoista taloista. Mukava tilaisuus jälleen syventää omaa osaamistani.  Kanttarellikoukussa edelleen. Jättisato! Lisää kanttarelleja, lisää! Mahtava porukka koolla harrastuksen parissa.  Sain sitten hipelöidä Porschea. On se vaan niin mahtava auto.  Puutarhamarjat poimittu ja pakastettu. Puolukkakausi ihan huulill...

Lautasella kanttarelleja kermakastikkeessa.  Kun mökillä raataa, on mukava laittaa herkkuja. Työtekokin maistuu taas mukavalta. Olen suunnitellut taas sienijahtia. Sitten on aika siirtyä puolukkajahtiin. Mustikkajahti jäi tänä(kin) vuonna vähän heikoksi. Nyt kuitenkin vähän paremmin tiedän, mistä niitä voisi lähteä etsimään. 

 Nautin marjojen poimimisesta! Näistä sitten voi keitellä kiisseliä, glögiä tai vatkattua marjapuuroa.

Tänään tähän tätiin iski sitten kanttarellipsykoosi. Metsässä vierähti muutama tunti, mutta eipä oikeastaan voisi olla tyytyväisempi. Löysin lisäksi lampaankääpää, tatteja ja orakasta. 

Tässä on nyt sitten saatu multapenkki esiin päätypuolelta.  Myös ns. kissanluukku on auki. Ehkä siihen täytyy joku ritlä laittaa, että ei sitten ihan oikeasti katit pääse asustelemaan talvella. Ryhtyvät käyttämään vessanaan ja siitähän se sitten ilo repee. 

Lankkujen repimisessä meinasi usko loppua. Ja voimat. Jouduin turvautumaan rautakangen apuun, sillä minun voimillani ei sorkkaraudalla saatu tulosta. Tosin rautakanki on aika järeä värkki ja sitä pitää käyttää todella varovasti.  Kaksi alinta hirttä siis täytyy vaihtaa.  Täytyy vain nyt sitten löytää sopivat hirret jostakin. Ehkä marssin tuonne puufirmaan ja kyselen, mihin hintaan siellä tehdään uudesta puusta sopivat hirret.